Yksi Toyotan osaston messutähtiä Pariisin autonäyttelyssä oli Nissan Jukea vastaan suunnattu pieni ja hyvin coupemainen katumaasturi C-HR. Se esiteltiin jo Genevessä keväällä, mutta Pariisissa se on syntysijoillaan. Ranskassa suunniteltu auto on muuttunut todella vähän kahden vuoden takaa, jolloin se oli esillä Pariisin näyttelyssä vielä konseptiautona.
Toyotaa haukutaan usein konservatiiviseksi, mutta kyllä japanilaiset osaavat olla räväköitäkin – kun sille päälle karaokeillassa parin sake-lasillisen jälkeen sattuvat.
Toyotalla ongelmana on pikemminkin päätöksen teko, joka on – kuten se on niin monessa isossa organisaatiossa – kangistunutta. Strategiat luodaan pitkällä tähtäimellä, ja kun focus on pitkällä, nopea reagointi on joskus vaikeaa. Ja kun nykyään autotrendit muuttuvat nopeastikin, ja uuden auton tuotantoon saattaminen kestää kuitenkin aikansa, vahva muotoilujohtaja ei ole huono asia. Tämä näkyy mm. Renaultilla, jossa muotoilujohtaja Laurens van der Acker vastaa tekemisistään suoraan Renaultin pääjohtajalle.
Nyt meillä on kuitenkin näpeissä C-HR, varsin erilainen Toyota. Ja tokihan Toyota on aina välillä revitellyt ennenkin, mutta nuo irtiotot eivät ole johtaneet napakymppiin. Kuka muistaa vielä Urban Cruiserin?
C-HR:ssä on kuitenkin potentiaalia. Kuinka paljon, se selviää marraskuun lopulla, kun Teknavi pääsee auton rattiin Espanjassa. Ja toki haasteena Toyotalla on myös sen oma asiakaskunta, joka ei välttämättä ole sekään aina valmis revittelyyn eli ostamaan radikaalisti erilaisia tuotteita. Ja se asiakaskunta, joka puolestaan katsoo C-HR:n suuntaan – he eivät välttämättä ota sitä, koska se on Toyota.
Ja tosiaankin, se nimi… oikeasti… eikö C-HR ole kuitenkin aikalailla hondamainen mallinimi? On vaikea nähdä, miten tuo mallinimi voisi kääntyä Toyotalla vahvuudeksi.
