Kanttiinikärryn ylähyllyltä pilkistävät tutut Pihlajanmarja-karkit, Fazerin siniset ja keksit. Alle on kasattu nenäliinat ja hautakynttilät. Jokaiselle tuotteelle löytyy kysyntää espoolaisessa hoivakodissa.
–Tämä on Tyynelle, Maisa Rauhala puristaa hautakynttilää sylissään. Maisan rakas ystävä ja sukulainen on kuollut äskettäin 99 vuoden iässä. Hauraasti lepattava tuli saa voimaa käsien suojassa. Tuttu hoitaja Heli auttaa laittamaan hautakynttilän lyhtyyn. Itkettää. Maisan suru on pysäyttävää.
Muistopaikka poisnukkuneiden läheisten muistamiselle rakentui espoolaisen lähihoitajakolmikon aloitteesta hoivakodin omaan pihapiiriin.
– Havahduimme viime jouluna siihen, ettei monikaan asukas päässyt enää hautausmaalle, vaikka melkein kaikille se oli etenkin jouluna erityisen tärkeä perinne, sanoo lähihoitaja Heli Teiniranta.
Tunnustus vuoden tekona
Viime talvi lumineen ja pakkasineen teki ankaruudessaan lähes kaikille hoivakodin asukkaille hautausmaalla käynnit mahdottomaksi. Monelle myös oma kunto tuli esteeksi. Nyt muistamista ei estä mikään – hiljentyminen oman kodin lähellä on mahdollista omaisen tai hoitajan avustamana milloin tahansa.
Parikymppisten hoitajien ideoima muistopaikka palkittiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja Attendolla vuoden tekona. Idea on tarkoitus monistaa muihinkin hoivakoteihin.
– Ideoimme muistopaikan porukalla. Se syntyi vähän kuin itsestään kuunnellessamme asukkaiden juttuja, kertovat tunnustuksen Helin kanssa jakaneet Hanna Teiniranta ja Kaisu Ripatti.