Sierra Leonen sisällissotaa paenneesta pikkupojasta kasvoi maajoukkuetähti ja MLS:n yksi kaikkien aikojen maalitykeistä. HIFK:n hyökkääjävahvistuksen Kei Kamaran elämä on kuin elokuvasta.
Painajaisissaan Kei Kamara juoksee.
Kamara oli kuusivuotias, kun verinen sisällissota syttyi Sierra Leonessa maaliskuussa 1991. Sota jatkui läpi hänen lapsuutensa vuosikymmenen, minkä vuoksi pieni poika joutui juoksemaan usein.
– Vain koska olen nyt täällä Suomessa, kerron tätä tarinaani uudelleen. Olin jo päättänyt Yhdysvalloissa, että en kerro sitä enää, koska halusin jättää sen taakseni, Kamara sanoo MTV Urheilulle.
Kamaran silmät kiiltävät, kun hän palaa muistoissaan lapsuutensa Kenemaan ja kotikylään, josta kapinalliset hakivat hänen ikätovereitaan, ja jossa hän todisti valtion armeijan toteuttamaa kapinallissotilaiden teloitusta.
– Kaikki olivat hengenvaarassa. Se oli täysin summittaista. Myös minua yritettiin saada liittymään kapinallisjoukkoihin, Kamara kertoo.
Lounaskahvilassa Helsingin Kalliossa nyt istuva Kamara oli onnekas, toisin kuin moni muu lapsi, joita Revolutionary United Front värväsi riveihinsä taistelemaan niin Sierra Leonessa kuin Liberiassa.
– Sinne lähti paljon lapsia. Menetimme kaksi pientä lasta, joiden kanssa minä kasvoin. Kukaan ei tiedä, minne he menivät ja mitä heille lopulta tapahtui. En nähnyt heitä enää koskaan sen jälkeen. Se oli todella rankkaa, Kamara sanoo.
Kun kapinallisjoukot saapuivat kylään, lasten oli parempi juosta karkuun.
– Me juoksimme ja piilouduimme metsään. Saatoimme olla siellä kaksi tai kolmekin päivää piilossa ennen kuin uskalsimme tulla takaisin kotiin, Kamara kertoo.
Kamaran painajaiset toistavat tuota lapsuudessa koettua traumaa yhä, vuosikymmeniä myöhemmin.
– Näin saman unen jälleen viime yönä. Tai sitten se oli sitä edellisenä yönä, Kamara kertoo.
– Jotain aina tapahtuu, ja sitten olen juoksemassa. Ihmiset jahtaavat, ja minä juoksen heitä karkuun. Joskus juokseminen jatkuu niin pitkään, että päädyn täysin tyhjään paikkaan, enkä enää edes muista, miksi juoksen.
Maailma aukesi Yhdysvalloissa
Traumaattinen lapsuus ei varsinaisesti paista Kei Kamaran, 37, olemuksessa. Jenkkiaksentilla puhuvan hyökkääjän puheenparsi on hersyvää. 191-senttinen Kamara on pukeutunut vaaleanharmaaseen villakangastakkiin, mustaan paitaan, farkkuihin ja New Balancen tennareihin. Musta lierihattu täydentää tyylitellyn kokonaisuuden.
– Näen yhä niitä painajaisia, mutta niiden vuoksi pienet asiat eivät saa minua tolaltani. Pidän aina mielessäni, että asiat voisivat olla huonommin.
– Voin olla onnellisempi pelatessani jalkapalloa, sillä olen saanut elää parasta mahdollista elämää, Kamara sanoo ja ottaa tukevan haukun lohivoileivästään.
Kamaran tarina on hieman kuin elokuvista. Hän pääsi 14-vuotiaana pakenemaan sodan jaloista tulitauon aikana Gambiaan ja sai kaksi vuotta myöhemmin matkustusluvan äitinsä luokse Yhdysvaltoihin.
Muutto Kaliforniaan avasi Kamaralle kokonaan uuden mahdollisuuksien maailman. Keskiöön nousivat opiskelu ja jalkapallo.
– En ollut koskaan pelannut organisoitua jalkapalloa ennen kuin pääsin Yhdysvaltoihin. Heti kun pääsin pelaamaan joukkueessa, se oli ainoa asia, jota halusin tehdä. Enkä koskaan ollut sivussa harjoituksista, Kamara hymyilee.
– Kun näin MLS:ää ensimmäistä kertaa, päätin, että haluan päästä tuonne pelaamaan.
Kamara pelasi jalkapalloa koulussa ja vapaa-ajalla, työskenteli Los Angeles Galaxyn stadionilla ja sai hyvien arvosanojensa avulla pienituloisille perheille tarkoitettua taloudellista tukea college-opintoihinsa.
Nurmella pitkänhuiskea ja atleettinen Kamara pärjäsi ja teki maaleja puutteistaan huolimatta.
– En ymmärtänyt taktiikoista mitään ennen kuin olin 25. En tajunnut oikein mitään, juoksin vain ympäriinsä. Halusin vain tehdä maaleja, Kamara nauraa.
21-vuotiaana Kamara allekirjoitti MLS-sopimuksen ennen liigan varaustilaisuutta, jossa hänet poimittiin Columbus Crew’n listoille draftin yhdeksäntenä pelaajana.
– Palkka oli jotain 28 000 dollaria vuodessa, ja äitini sanoi, että älä tee sitä. Hän tienasi saman verran tarjoilijana. Minä halusin kuitenkin vain pelata ammatikseni, Kamara muistelee hieman huvittuneena.
"Täällä on kuulemma maailman paras koulutusjärjestelmä"
Suomeen ja Helsinkiin Kamara saapui runsas kuukausi sitten isoin odotuksin. MLS:n kautta aikojen viidenneksi parhaasta maalintekijästä odotettiin ratkaisua HIFK:n hyökkääjäpulaan ja sellainen hän totta vie on ollutkin.
Kahdeksassa Veikkausliigassa pelaamassaan ottelussa Kamara on tehnyt viisi maalia, joista toistaiseksi merkittävimmät olivat paikallisvastustaja HJK:n verkkoon sujahtaneet kaksi osumaa.
– Olen täällä pelaamassa ja tekemässä maaleja, mutta voin olla todella tyytyväinen vain, jos joukkueeni voittaa. Tiedän kyllä, että teen maaleja, jos saan paikkoja. Se ei ole ongelma, Kamara sanoo.
Kamara oli HIFK:n espanjalaisen päävalmentajan Joaquín Gómezin hankinta.
– Joaquín soitti minulle. Hän tunsi ihmisiä Yhdysvalloista ja sai kontaktin minuun. Hän muisti minut Englannista ja kertoi, ettei HIFK:lla ole oikein hyökkääjää. Hän kertoi peluuttaneensa topparia kärjessä erään ottelun lopussa, Kamara kertoo.
Ilman seuraa koko vuoden olleen Kamaran päässä alkoi raksuttaa. MLS:n pelaajamarkkina oli hiljentynyt, ja pelaaminen Pohjois-Euroopassa oli jo aiemmin kiehtonut häntä.
Kamara tiesi, että Suomessa pelaa useita sierraleonelaisia, joista moni jäi pakolaisina maahan vuonna 2003 pelatuissa alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa. Yksi heistä on tällä hetkellä HIFK:n kanssa harjoitteleva keskikenttäpelaaja Medo.
– Olen aina pitänyt matkustamisesta, ja nyt pääsin näkemään, millaista Suomessa on. Olen viihtynyt täällä erinomaisesti, vaikka ikävöin tietenkin perhettäni Kansasissa valtavasti, kolmen lapsen isä kertoo.
Kamara ei sulje pois uran jatkamista Suomessa.
– Kerroin juuri vaimolle, että täällä on kuulemma maailman paras koulutusjärjestelmä, Kamara virnistää.
MTV Urheilun tietojen mukaan hyökkääjä on saanut varteenotettavia tarjouksia myös Kaakkois-Aasiasta.
"En ole vielä valmis"
Kamaran cv on suomalaisessa jalkapallossa kovaa valuuttaa ja suorastaan hämmästyttävä hänen lajitaustaansa nähden. Erityisominaisuudet, kuten atleettisuus ja pääpelivoima nostivat hänet parhaimmillaan aina Valioliigaan asti.
Norwich otti hänet lainalle kevätkaudella 2013, ja peliaikaa kertyi yhteensä 11 ottelussa. Uran ainoa valioliigaosuma syntyi Evertonin verkkoon tietenkin puskemalla.
Uran merkittävä käännekohta oli kuitenkin seuraava kausi 2013–2014 Middlesbrough’ssa Englannin Mestaruussarjassa.
– On oltava rehellinen. En ollut ymmärtänyt jalkapallosta paljoakaan, vaikka tein maaleja MLS:ssä. Silloinkin kun menin Englantiin, olin todella vihreä.
– Pidin Norwichissa pelaamisesta niin paljon, että halusin takaisin Englantiin. Sitten päädyin Middlesborough’n riveihin. Paras asia, joka minulle tapahtui, oli se, kun loukkaannuin kuudeksi viikoksi. Istuin katsomossa ja aloin tarkkailla otteluita. Aloin ymmärtää jalkapallosta niin paljon enemmän.
Kamara alkoi hahmottaa hyökkääjän liikkumista ja joukkuepelaamista kokonaisvaltaisemmin.
– Sen jälkeen kun palasin Yhdysvaltoihin, tein 26 maalia ja menimme Columbuksen kanssa finaaliin MLS:ssä. Olin urani huipulla kolmekymppisenä, Kamara naulaa.
– Puhkesin myöhässä kukkaan. Siksi minusta tuntuu, että en ole vielä valmis. Olen 37, mutta kehoni tuntuu hyvältä. En polta tai juo. Pidän huolta kehostani. Haluan pelata siihen asti, kunnes olen 40.
"Se sai minut itkemään"
Kamara pakeni Sierra Leonesta 14-vuotiaana ja sai myöhemmin myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden, mutta ei ole koskaan jättänyt kotimaataan lopullisesti taakseen. Tammikuussa hänellä on edessään mahdollisesti koko uran tunteikkain hetki, kun hän johdattaa maansa Afrikan mestaruuskisoihin.
Sierra Leone oli edellisen kerran maanosansa mestaruuskilpailussa vuonna 1996.
– Se on jättimäinen juttu. Valtava. Tiedän, että tämä on viimeinen kerta, kun pelaan Sierra Leonen maajoukkueessa, joten uhrasin paljon ja panostin kesällä pelattuihin karsintoihin, Kamara kertoo.
Kamara ratkaisi maalillaan paikan turnauksessa, kun Sierra Leone kaatoi Beninin 1–0. Joukkue otettiin Sierra Leonessa vastaan 12 tuntia kestäneessä kulkueessa.
– Tuntui siltä, että olimme voittaneet mestaruuden. Ajoimme läpi väkijoukon autolla ja ihmisiä oli matkan varrella tuhansittain. Kaikki olivat iloisia, ja oli todella rauhallista. Kaikki vain juhlivat yhdessä.
Paikka arvoturnauksessa yhdisti poliittisesti pirstaloitunutta maata.
– Kun pääsimme kisoihin, kerrankin oli niin, ettei ollut väliä, mistä päin Sierra Leonea olit kotoisin. Se oli parasta, mitä olen koskaan nähnyt ja kokenut. Se sai minut itkemään.
Afrikan mestaruuskisat tammikuussa Kamerunissa ovat Kamaralle ja Sierra Leonelle katharsiksen hetki, jota varjostaa kuitenkin maan jalkapalloliitossa rehottava korruptio. Vaikka moni muu on päättänyt pysyä vaiti, Kamara on nostanut toistuvasti liiton toiminnan epäkohtia näkyviin.
Kaikki eivät ole pitäneet siitä Sierra Leonessa.
– Ihmiset, jotka ovat jalkapalloliiton johdossa, elävät leveästi Sierra Leonessa. Mitään Fifan rahoituksesta ei päädy yhteisölle. Haluan tehdä kaikkeni, että ajan oikeita asioita, jotta lapseni voisivat elää paremmassa maailmassa.
HIFK pelaa Veikkausliigan runkosarjan viimeisen ottelunsa torstaina Valkeakoskella Hakaa vastaan kello 18.30 alkaen.