Espoolainen Ulla Kaunto tiesi aina, että hänessä on omien sanojensa mukaisesti jotain ”jännää”. Hän ei kuitenkaan osannut määritellä, mitä tuo jännä oli, mutta halusi ymmärtää itseään paremmin.
Ulla luki netistä Asperger-syndroomasta ja autismikirjosta sekä teki testejä, joista sai aina täydet pisteet. Sen jälkeen nyt 46-vuotias Ulla marssi kuusi vuotta sitten terveysasemalle, josta alkoi vuoden mittainen diagnosointiprosessi.
– Kaikki mahdollinen piti tilata syntymästä asti, paperit neuvolasta ja koulusta. Kun ikääkin oli, kertyi aikamoinen pinkka paperia. Se oli kuitenkin sen arvoista, Ulla sanoo.
Haasteet alkoivat jo lapsuudessa
Lapsuudessa Ulla vietti mielellänsä aikaa aikuisten seurassa, koska ikätoverit vaikuttivat lapsellisilta. Hän luonnehtii itseään käveleväksi tietosanakirjaksi jo silloin.
– Monet lapset sanoivat minulle, että ’ku sä oot tolleen erikoinen’, ja mietin vaan, että mikä minussa on muka erikoista.
Vaikeuksia tuli eteen myös koulumaailmassa, koska tyttö oli oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänen tuli opetella tavuttamista, kun osasi jo lukea ja kirjoittaa.
– Sain vähän sellaisen hankalan ja huonokäytöksisen lapsen maineen. Varsinkin, kun tytöiltä tuohon aikaan odotettiin istumista hiljaa ja kiltisti, letit suorassa kuuntelemista. Omat mielipiteet eivät olleet kovin suotavia, Ulla muistelee.