Näyttelijä Lotta Lehtikari tietää millaista on, kun läheinen tekee itsemurhan. Ensin oman käden kautta lähti Lehtikarin äiti, kaksi vuotta myöhemmin isosisko Pipsa.
Lehtikari kertoo perheensä rankan tarinan tuoreessa kirjassaan Elämäni ilman sinua (WSOY 2026). Kirjaa hän teki toimittaja Anna Pihlajaniemen kanssa kahden vuoden ajan. Hänelle oli tärkeää kertoa perheensä tarina, koska läheisen vakavat mielenterveysongelmat koskettavat monia suomalaisia tälläkin hetkellä.
– Luin itse aikoinaan kaikki kirjat, mitä Suomessa on kirjoitettu itsemurhasta. Sain niistä paljon lohtua siinä vaiheessa, kun ei vaikka jaksanut hakeutua mihinkään. Aina voi lainata kirjan kirjastosta ja saada vertaistukea. Minulle ei ole enää raskasta puhua tästä, koska tästä on jo kaksikymmentä vuotta ja olen toki käynyt pitkät terapiat, Lehtikari toteaa.
Äidin sairaudesta ei puhuttu
Lehtikari muistaa lapsuudestaan äitinsä oireilun, mutta asiasta ei koskaan puhuttu eikä sairaudelle ollut diagnoosia. Äiti vaipui keväisin pitkiin masennusjaksoihin, jolloin hän oli kuin varjo itsestään kotona. Rankan lapsuuden läpikäynyt äiti oli arjessa lapsilleen etäinen, ja Lehtikarin mukaan tunnekylmä. Aikakaudelle tyypillinen ruumiillinen kurittaminenkaan ei ollut hänelle vierasta.
– Äidille oli tärkeää, mitä muut ajattelivat. Hänelle oli hyvin tärkeää kulissien pitäminen. Äiti suostui vasta ihan viimeisinä vuosina myöntämään, että on jotain ongelmia. Silloin se on hyvin hankalaa, kun ei kukaan tiennyt, mitä tapahtuu. Meillä lapsilla ei ollut mitään nimiä sille. Äiti oli vain arvaamaton, Lehtikari muistelee.
Poliisi saapui ovelle
Lehtikarin äiti yritti itsemurhaa useamman kerran ja menehtyi 60-vuotiaana. Kaksi vuotta äidin kuoleman jälkeen Lehtikarin ovella oli poliisi. Hänellä oli suruviesti. Lehtikarin sisar oli löytynyt kuolleena. Se oli viesti, jota Lehtikari oli pelännyt jo pitkään. Siskolla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö vuonna 2006. Hän menehtyi samana vuonna. Uutinen rakkaan ja läheisen isosiskon poismenosta veti polvilleen.