Essi Miettinen alkoi kuusi vuotta sitten tarkemmin selvittää taustaansa, ja löysi 36 sisarusta. Hänen mielestään ihmisellä on aina oikeus tietää perimänsä, vaikka se on tullut monelle lahjasolulapselle mahdolliseksi vasta nyt.
Essi Miettiselle kerrottiin totuus jo hyvin pienenä: hän on saanut alkunsa lahjasoluista.
– 1990-luvulla vielä oli yleinen käytäntö, ja jopa suositeltiin, että ei kerrota lapselle tästä. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ajattelivat yleisestä keskustelusta huolimatta, että se tieto kuuluu minulle.
Vuosien ajan lahjasoluilla alkunsa saaneilla ei ole ollut keinoja selvittää perimäänsä, sillä heillä ei ole ollut oikeutta saada lahjoittajan tietoja.
Sitten kuvioon astuivat kuluttajille tarjottavat geenitestit.
– Kuusi vuotta sitten päädyin tekemään DNA-testin, jonka seurauksena minulla on nyt 36 lahjasolusisarusta.
Nyt lakimuutoksen jälkeen syntyneet suomalaiset pääsevät soveltamaan lakia käytännössä, eikä välttämättä tarvitse turvautua ulkopuolisiin geenitesteihin.
Lakimuutos herätti keskustelua lahjoittajien yksityisyydensuojasta ja lahjoittamishalukkuudesta.
Miettisen mielestä lahjasolutaustaiselle kyse on kuitenkin inhimillisestä oikeudesta.
– Ihmisellä on ihmisoikeudellinen perusta saada tietää se oma alkuperänsä, koska se on osa ihmisen identiteettiä, ja sitä ei tavallaan voida kieltää.
Laki takaa lahjasoluilla alkuunsa saaneille oikeuden tietää alkuperänsä. Juttu jatkuu videon alla.
15:11Haastattelussa Simpukka ry:n erityisasiantuntija Jenni Huhtala ja lahjasoluhoidolla alkunsa saanut Essi Miettinen.
Salaisuutta ei voi kukaan pakottaa kertomaan
Miettinen muistuttaa, että lakimuutoksesta huolimatta ei ole varmaa, että kaikki saisivat tietää taustaansa.
Jos vanhemmat tai kukaan muu ei kerro lapselle, miten hän on saanut alkunsa, voi asia edelleen pysyä salassa koko elämän ajan.
Hän itse on saanut alkunsa ennen vuotta 2007, eli hänellä ei myöskään olisi oikeutta pyytää lahjoittajan tietoja.
Monet Miettisen omista sisaruksista ovat saaneet tietää asiasta vasta aikuisena tai DNA-testin tehtyään.
– Aika säännönmukaisesti se on ollut kriisin paikka.
– Siinä joutuu kohtaamaan sen, että vanhemmat ovat salanneet jotain niin isoa osaa sinusta – on joutunut miettimään luottamusta omiin vanhempiin, kun on rakentanut minuutensa vähän kuin valheen päälle.
Nykyään suositus kuitenkin on, että asiasta puhuttaisiin avoimesta heti, toteaa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lahjasoluteemojen erityisasiantuntija Jenni Huhtala.
– Jokaisella lahjasoluhoidolla alkunsa saaneella tulee olla aivan vauvasta lähtien oikeus tietää se oma taustansa ja se, että on saanut alkunsa näiden lahjasoluhoitojen avulla.
– Vanhempien tulee siitä lapselle puhua eri ikävaiheissa sitä tietoa aina pikkusen lisäten.
Jos odottaa täysi-ikäisyyteen, voi jo rakennettu identiteetti murentua.
Ihminen on voinut esimerkiksi ajatella perineensä isältään erilaisia ominaisuuksia, mutta yhtäkkiä selviääkin, että geenit ovat peräisin siittiölahjoittajalta.
Eikä sekään ole läheskään aina raskain asia.
– Välttämättä se, että on lahjasolutaustainen, ei ole tuntunut hankalalta, vaan se, että se tieto on salattu, Huhtala sanoo.
– Se voi tuntua hyvin hämmentävältä. Kuka minua katsoo tuolta peilistä?
Essi Miettisen lapsuudenkuvia. Hän ei etsi sukusolulahjoittajasta vanhemmilleen korvaajaa, vaan haluaa ymmärtää paremmin perimäänsä.Essi Miettisen kotialbumi
Toisaalta vanhempien salailu voi olla inhimillistä.
Yhteiskunnan asenteet muuttuvat hitaasti. Terveydenhuollossakin ohjeistettiin pitkään, ettei lapselle kannata kertoa asiasta kuin vasta täysi-ikäisenä, tai jopa salata asia kokonaan.
Vanhemmat ovat saattaneet pelätä, että oma lapsi hylkää heidät.
– Ennen lakia on varmasti ollut niin, että hyvin moni vanhempi on jättänyt kertomatta, Huhtala arvioi.
– Silloin on jopa klinikoilla ohjeistettu, että ei tarvitse kertoa eivätkä vanhemmat ole saaneet myöskään tietoa ja tukea, miten puhua lapselle lahjasolutaustasta.
Nykyään lakiinkin on kirjattu, että vanhemmille täytyy tarjota konsultaatiota osana lahjasoluhoitoja.
– Siinä käsitellään myös sitä, miten puhua lapselle aivan vauvasta lähtien siitä, että hän on saanut alkunsa lahjasoluhoidolla ja hän on ihana, toivottu ja rakastettu lapsi.
Lahjasolulapsi etsimässä sukujuuriaan – mitä vanhempi voi tehdä? Juttu jatkuu videon alla.
10:46Haastattelussa psykoterapeutti Tiina Ahonen ja Felicitas Mehiläisen naistentautien erikoislääkäri Liisa Häkkinen.
Yllätyssisaruksilla yllättäviä samankaltaisuuksia
Vaikka Essi Miettinen on tiennyt asiasta lapsesta saakka, hän ei tullut pohtineeksi asian merkitystä kuin vasta lähes kolmekymppisenä.
– Aikaisemmin tällaista keskustelua ei oikeastaan käyty missään.
– Minulla oli semmoinen tunne, että tällä on joku merkitys, mutta en ehkä edes uskaltanut miettiä, mitä se on, eikä mulla ollut mitään esimerkkejä.
Lopulta hän teki DNA-testin, jonka kautta löytyivät sisaruspuolet – ja luovuttajakin.
Yhteensä 37 sisaruksesta noin puolet kuuluu ryhmächattiin, jossa he ovat jakaneet kokemuksiaan ja pohtineet genetiikan merkitystä esimerkiksi terveyteen ja sairauksiin.
He ovat löytäneet yllättäviäkin samankaltaisuuksia toisistaan.
Asian ytimessä.doc: Äidin suuri salaisuus
Jemina Wistrand, 19, ihmetteli jo lapsena, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan.
Kesäkuussa 2024 puhelu äidin kanssa sai palaset loksahtamaan paikoilleen. Jemina sai tietää, että osa hänen geeneistään tuli munasolun lahjoittajalta, eikä hänen äidiltään.
Seuraavaksi Jemina halusi selvittää, kuka oli antanut hänelle lahjaksi elämän.
18:12Voit katsoa dokumentin maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Monella on musiikkiin tai taiteeseen liittyviä harrastuksia, ja heistä suuri osa opiskelee sosiaalitieteitä tai jotain niihin liittyvää.
– Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään terveydestä ja sairauksista, tai silmien ja hiusten väristä, vaan nehän liittyvät myös luonteeseen, persoonaan ja kiinnostuksen kohteisiin.
Miettinen itsekin opiskelee sosiaalitieteitä ja on perehtynyt lahjasoluihin. Hän viimeistelee aiheesta parhaillaan taloussosiologian pro gradu -tutkielmaa.
– Monet kokemuksistani, joiden luulin olleen jotenkin omituisia tai vääriä, vaikuttaisikin olevan jollain tasolla yleistettävissä lahjasolutaustaisuuteen.
Saako lahjasolusukulaista kutsua isäksi tai sisarukseksi?
Siihen, kuinka paljon geenit, ympäristö ja kasvatus vaikuttavat siihen, millaisia meistä kasvaa ihmisinä, ei ole tieteessä saatu yksinkertaisia vastauksia.
Miettisen mukaan lahjasoluhoitoihin liittyvässä keskustelussa edelleen liikaa väitetään, että vain sosiaalisella vanhemmuudella voisi olla lahjasolutaustaiselle merkitystä.
Vaikkei luovuttajaa olisi koskaan tavannut, on hän olemassa lahjasolutaustaisen mielessä.
Suomessa syntyy vuosittain yli 800 lahjasoluhoidoilla alkunsa saanutta lasta.
Lahjasoluhoidot ovat hedelmöityshoitoja, joissa käytetään lahjoitettuja sukusoluja (munasolut, siittiöt, alkiot).
Sukusolujen luovuttajista on jatkuva pula.
Tänä vuonna täysi-ikäistyvät lahjasolutaustaiset voivat selvittää sukusolulahjoittajan henkilöllisyyden.
– Olen törmännyt sekä tutkimuksessa että mediassa sellaiseen ajatukseen, että luovuttaja ja vanhemmat voisivat määritellä lahjasolutaustaisen puolesta, ketkä ihmiset tämä voi ja saa kokea itselleen merkityksellisiksi.
Tähän liittyy keskustelu siitä, keitä saa kutsua isäksi, äidiksi ja sisaruksiksi.
– Lahjasolutaustaisen sosiaalisia suhteita ja niiden merkitystä tälle itselleen määritetään ulkopuolelta ja jopa kielletään, joka taas tuottaa häpeän tunteita ja jopa kokemusta epäinhimillistämisestä.
Luovuttajarekisteristä myönnettävät tiedot niukkoja
Vaikka lakimuutoksen myötä Lupa- ja valvontaviraston on pakko toimittaa henkilötiedot, lahjoittajalla ei ole velvollisuutta vastata yhteydenottopyyntöön.
Virastosta saa etu- ja sukunimen sekä syntymäajan, mutta ei muuta.
Miettisen mielestä on ongelmallista, että edelleen keskustelussa asetetaan vastakkain lahjasolutaustaisen oikeus tietoon omasta alkuperästään ja luovuttajan oikeus anonymiteettiin.
– Lahjasolutaustaisen oikeus tarkoittaa sitä, kuka hän on, mikä on hänen identiteettinsä, mistä hän muodostuu sekä persoonan että terveyden ja ulkonäön tasolla.
Hän kokee, että lahjasolutaustaiselle koituu oman identiteetin rakentamisen vaikeudesta sellaista psyykkistä haittaa, mihin anonymiteetin puute ei ole verrattavissa.
– Lahjoittaja on myös ollut luovuttamisprosessin aikaan aikuinen ihminen, jonka voi olettaa ymmärtävän tekojensa seuraukset ja punnitsevan niitä, Miettinen sanoo.
Ei yhteyttä lahjoittajaan
DNA-testillä selvisi myös Miettisen ja hänen 36 sisaruksensa sukusolulahjoittajan henkilöllisyys, mutta he eivät ole olleet tekemisissä.
Miettisen mukaan lahjoittajalla on ollut mahdollisuus ottaa yhteyttä, mutta tämä ei ole sitä tehnyt.
– Suoraan sanottuna tällä on kyllä aika isoja vaikutuksia minuun henkisesti ja psyykkisesti.
– Vaikka en missään nimessä etsi mitään korvaavaa vanhempaa – minulla on ihanat, rakastavat vanhemmat – silti se yhteys tuntuu niin vahvalta, että se, ettei meihin ei haluta olla yhteydessä, tuntuu kuin meitä ei haluttaisi tunnustaa ihmisinä – tuntevina, ajattelevina ihmisinä.
Hanna Vaittinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana ja tuottajana. Hän seuraa laajasti uutisia ja ilmiöitä koti- ja ulkomailta.
Vaittiseen voit olla yhteydessä esimerkiksi juttuvinkkeihin tai lukijoiden videoihin liittyen.
Raija Kantomaa
MTV Uutiset
Raija Kantomaa työskentelee MTV Uutisissa kotimaan uutistoimittajana. Kantomaa seuraa erityisesti kulttuuria, maahanmuuttoa ja etsii jatkuvasti kiinnostavia aiheita Asian ytimessä.doc -dokumentteihin. Laita uutisvinkit osoitteeseen raija.kantomaa@mtv.fi
