Studio55.fi:n vieraana olleet entiset helluntailaiset Kaisa Klapuri ja Esa Hämäläinen kertoivat kokemuksistaan uskonlahkon jäseninä ja nostivat vahvasti esille lapsena koetut, jopa traumaattiset kokemukset.
Kaisa Klapuri puhuu jo lapsena kokemastaan riittämättömyydentunteesta. Hän ei kokenut uskovansa siihen, että taivas olisi hänelle avoin.
– Tiedän jo kuusivuotiaana kysyneeni äidiltäni, että jos minä nyt kuolen, olenko jo niin vanha, että joudun helvettiin, vai vieläkö pelastun lapsen viattomuuden kautta, Klapuri muistelee.
Tällainen ajatuksiin vaikuttaminen on Esa Hämäläisen mukaan juuri pahinta väkivaltaa. Hän itse nostaa esimerkiksi jumalanpilkan.
– On tällainen hirvittävä käsitys siitä, että pyhän hengen pilkkaa ei voi saada anteeksi. Se on suoraan Raamatussa näin, mutta kukaan ei kerro, mitä on pyhän hengen pilkka. Onko se joku teko, vai onko se joku ajatus? Nämä ajatusten kahlitsemiset ovat pahinta hengellistä väkivaltaa, Hämäläinen painottaa.
Vika ei ole Hämäläisen mukaan kuitenkaan suoraan yhteisön jäsenissä, vaan koko järjestelmässä, joka on jopa vaarallinen.
– Oppijärjestelmä on neuroottinen ja karmea. Vaikka lapselle kuinka rauhallisesti ja rakastavasti kerrotaan, että on olemassa helvetti, niin se on pelottava totuus, Hämäläinen kertoo.
