Uutuusdokumentin rohkeat henkilöt näyttävät esimerkkiä siitä, miten vaikeita asioita voidaan nostaa keskusteluun, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Mona Haapsaari.
Asian ytimessä.doc-sarjan syksyn ensimmäinen jakso käsittelee uskonnollisuutta, johon yhdistetään niin turvan ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta myös salaisuuksia ja tapahtumia, joista on vaikea puhua – niin yhteisön sisällä kuin sen ulkopuolella.
Dokumentissa MTV Uutisten toimittaja Iriz Silander kertoo elämästään Suomessa harvinaisen kristillisen yhteisön eli Seitsemännen päivän adventistien jäsenenä.
Silander on kertonut haastattelussa huomanneensa, että uskonnollisesta taustasta puhuminen ei ollut aina hyvä idea.
– Kun kerroin kasvaneeni adventistiyhteisössä ja viettäneeni nuoruusvuoteni kristillisessä sisäoppilaitoksessa, jakautuivat ihmiset kahteen eri leiriin. Toiset pyörittelevät silmiään ja laukovat stereotypioita siitä, millaista elämäni mahdollisesti on tai millaisia arvoja vaalin, hän kertoo.
– Toisille puolestaan herää kyltymätön mielenkiinto uskonyhteisön tapoja ja kulttuuria kohtaan.
Silander kertoo päättäneensä jo nuorena, ettei puhu asiasta julkisesti. Ajatus kuitenkin muuttui viime vuoden aikana.
Silanderin rohkeus ja siitä syntynyt dokumentti voidaan nähdä tärkeänä avauksena laajemmalle keskustelulle.
Epävarmat ajat
Dokumentti Paratiisi vai Painajainen ei ole vain Silanderin tarina, vaan jaksossa kuullaan adventistien kokemuksia yhteisöstä eri vuosikymmenien aikana.
Silander on haastatellut yli kahtakymmentä entistä ja nykyistä adventtikirkon jäsentä.
– Elämä yhteisön sisällä on täynnä sankaritarinoita, voimaannuttavia kokemuksia ja lempeää elämää. Siellä on kuitenkin myös tarinoita, jotka ovat jätetty varjoon. Koin, että yhteisön sisällä kasvaneena ja journalistin uran valinneena, minun asiani olisi tuoda myös näitä tarinoita pinnalle, Silander kertoo haastattelussa.
Dokumentti ei ole myöskään vain adventistien tarina, vaan se laittaa katsojan ajattelemaan uskonnollisia yhteisöjä laajemminkin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
MTV Uutiset kertoi heinäkuussa, että yhteiskunnan maallistuessa rippikoulun käy yhä harvempi. Samaan aikaan uskonnollisuus on vahvistunut niillä nuorilla, jotka käyvät rippikoulun.
Erityisesti poikien usko on vahvistunut, mutta viimeisimmässä tutkimuksessa vastaavaa havaittiin myös tytöillä.
Nuorten uskonnollisuutta yli kaksikymmentä vuotta tutkinut tutkijakin yllättyi tuloksesta.
– Tämä on täysin uusi tilanne. Nuoret puhuvat paljon siitä, että uskonto tuo turvallisuutta ja on vakaa ankkuri, joka auttaa selittämään kaaosta, jonka keskellä nuoret elävät, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä sanoi haastattelussa.
Nuorten kasvua ovat horjuttaneet niin koronaviruspandemia, Ukrainan sota kuin poliittiset ja taloudelliset epävarmuudet.
Tällaisesta lähtökohdasta kumpuava kaipuu uskonnollisten yhteisöjen pariin tuo valtavan vastuun yhteisöille ja niiden johtohahmoille.
Maailman myllerryksen rinnalla moni nuori elää omaa sisäistä myllerrystään.
Ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen, elämäntilanteeseen, arvoristiriitoihin, mielenterveyteen tai traumaattisiin kokemuksiin liittyvät haasteet eivät katoa kuin itsestään.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Elämän moninaiset kysymykset
Kesäkuussa Lopelle kokoontui kesäkuussa kymmeniä tuhansia ihmisiä viettämään kesänsä kohokohtaa.
Nuoria tulee "suviksiin" eli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen järjestämille Suviseuroille etsimään muun muassa rakkautta ja viettämään festivaalimaista tunnelmaa.
Niitäkin varmasti löytyi, mutta otsikoihin päätyivät muut aiheet.
Suhtautuminen parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen ovat tämän ajan suuria kysymyksiä. Moni niin sanotulle valtaväestölle normaaleista asioista, kuten ehkäisy tai seksuaalinen monimuotoisuus, ovat vanhoillisissa yhteisöissä syntiä.
Tarratoimikunta-yhteisö jakoi Suviseuroilla tarroja, joissa otettiin kantaa muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, ehkäisyyn ja itsetyydytykseen.
Aktivistien oli tarkoitus herättää keskustelua käyttämällä pehmeitä keinoja, kuten tarroja, muistuttamaan sitä, että yhteisössä eletään moninaisemmin, mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää.
Lopputuloksena oli törkeää kohtelua, huutelua, uhkaavia tilanteita ja rikosilmoituksia.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Yksilön vai yhteisön asia?
Muun muassa vanhoillislestadiolaisuuden kontekstissa hengellinen opetus perustuu tiukasti Raamattuun. Tämän takia yhteiskunnan keskusteluun lähteminen voi olla yhteisön johdolle vaikeaa.
Vaikeiden asioiden käsittely ei suinkaan koske vain kristinuskoa tunnustavia yhteisöjä.
Toukokuussa Valtioneuvoston kanslia järjesti yhteistyössä Nuorten muslimien foorumin kanssa keskustelutilaisuuden Musliminuoret ja media, joka kokosi yhteen media-alan toimijoita, tutkijoita, viranomaisia ja muslimiyhteisöjen edustajia keskustelemaan musliminuorten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämisestä mediassa.
Tilaisuudessa nousi esille se, miksi musliminuorista puhutaan usein yhtenä ryhmänä sen sijaan, että heidät nähtäisiin yksilöinä. Keskustelussa painotettiin, että vähemmistöille on tärkeää antaa oma ääni sen sijaan, että muut puhuisivat heidän puolestaan.
Tämä ääni on tärkeää kuulla niin yhteiskunnallisen ymmärryksen ja osallistamisen lisäämiseksi, mutta myös muslimiyhteisön sisällä olevien epäkohtien ja ongelmien kuulemiseksi.
Harvinainen kurkistus
Paratiisi vai painajainen -dokumentti ja uutisointi Suviseuroista osoittavat molemmat sen maailman, jossa monen uskonnollisen yhteisön nuoret kasvavat.
Yhtäältä uskonnollinen yhteisö tuo voimaa ja turvaa, ystäviä ja parisuhteita, hyväntekeväisyyttä, terveellisiä elämäntapoja ja perinteitä, jotka auttavat kasvamaan epävarman maailman keskellä.
Toisaalta se voi tukahduttaa keskustelun, kieltää kysymästä tai ihmettelemästä, kääntää selän ja jättää ulkopuolelle.
Ilman rohkeita puhujia molemmat näkökulmat jäävät huomaamatta, vaikka erilaisten uskonnollisten yhteisöjen jäsenet ovat Suomessa meidän naapureitamme, työ- tai koulukavereitamme, kaupan kassahenkilöitä tai lääkäreitä.
Silanderin dokumentti on harvinaislaatuinen kurkistus Suomessa pieneen, mutta maailmanlaajuisesti isoon uskontoon, sillä se avaa ovet yhteisöön, josta harva on edes kuullut.
Se ei mainosta, kritisoi tai osoittele, vaan se muistuttaa, että kokemus voi vaihdella pienen uskontoryhmän sisälläkin.
Siinä missä Silander kokee elämän adventistina antaneen paljon hyvää, hänen ystävänsä Rosen tarina osoittaa, miten kipeää on menettää omiensa tuki juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsisi.
Silanderille uskonto on tuonut rutiineja ja terveellisiä elämäntapoja, joista hän on halunnut pitää kiinni myös aikuisena, mutta dokumentissa niin ikään adventistiyhteisössä kasvanut Veikka Putkisaari kertoo, kuinka intohimoisen nuoren saarnaajan elämä ajautui umpikujaan eheytyshoitojen vuoksi.
Koskaan ei voi tietää, mitä toinen on kokenut – jopa saman yhteisön sisällä eläneet voivat kokea asiat aivan eri tavalla. Mutta aina voi kysyä ja kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Silander ja dokumentin rohkeat puhujat sekä muun muassa tarra-aktivistit näyttävät esimerkkiä siitä, miten vaikeita asioita voidaan nostaa keskusteluun.
Eri uskonnollisten yhteisöjen johtajien vastuulla on kuunnella ja vastata – ei vaientaa.
Asian ytimessä.doc: Paratiisi vai painajainen
Toimittaja Iriz Silander on neljännen polven adventisti, joka on saanut turvallisen lapsuuden yhteisön parissa.
Kaikilla ei kuitenkaan ole sama kokemus. Dokumentissa Silander tapaa kirkosta eronneen ystävänsä Rosen sekä eheytyksen uhriksi joutuneen Veikan. Mitä kirkko ajattelee homoseksuaalisuudesta, eheyttämisestä tai avoliitoista?
34:39
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.