Bulimiaa kymmenisen vuotta sairastanut Emilia on saanut kuulla, ettei hän näytä syömishäiriöiseltä. Hän muistuttaa, ettei sairaus näy päällepäin.
Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveysongelmia, joista kärsii jopa joka kuudes nainen. Yleisimpiä syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö eli anoreksia, ahmimishäiriö eli bulimia sekä ahmintahäiriö BED.
Laajasta kirjosta huolimatta vallalla tuntuu olevan ajatus, että syömishäiriöstä kärsivä olisi langanlaiha. Todellisuudessa sairautta ei näe päälle päin. Ihmisen koon sijaan syömishäiriössä ratkaisevaa on se, millainen ajatusmaailma ohjaa ja hallitsee syömistä sekä omaan kehoon suhtautumista.
Bulimiaa kymmenisen vuotta sairastanut Emilia, 28, on kamppaillut syömisen kanssa lähes koko elämänsä. Vaikka Emilia on oireillut pitkään, hän ei ole koskaan ollut painoindeksin mukaan alipainoinen. Aikuisiällä hänen painonsa on ollut normaalin puitteissa ja yhdessä vaiheessa myös ylipainon puolella.
– Kukaan ei voi tietää ulkonäön perusteella, kuka sairastaa syömishäiriötä, Emilia muistuttaa.
Lue myös: Pippa Laukalta riipaiseva kirjoitus syömishäiriöstä: "Mietin pitkään, julkaisenko tätä kuvaa"
Syömisongelmia jo pikkulapsena
Mielenterveysongelmista kärsineen äidin kanssa kasvanut Emilia kertoo jo 3-vuotiaana hallinneensa tunteitaan syömällä.
Ylipainoista tyttöä kiusattiin koko peruskouluajan. Kun sekä koulussa että kotona oli vaikeaa, jatkoi Emilia lohdun hakemista ruoasta.
– Kun olin ylipainoinen, ajattelin että ei ylipainoisilla voi edes olla syömishäiriötä, hän muistelee.
15-vuotiaana Emilia alkoi laihduttamaan. Terveellisillä elämäntavoilla alkanut projekti alkoi saada sairaita piirteitä, kun hän halusi vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Muutama vuotta myöhemmin alkoi ahmiminen ja oksentelu, eikä bulimian tiukka ote ole herpaantunut vieläkään.
Halu oksentaa hoidosta huolimatta
Emilia antaa haastattelun Oulussa sijaitsevasta ympärivuorokautisesta osastoyksiköstä, johon hänet otettiin sisään viime syksynä. Välissä Emilia oli muutaman kuukauden kotona ja kävi ravitsemuskuntoutuksessa, mutta voinnin huononnuttua hän palasi osastolle.
Vaikka takapakkeja on ollut, hoito tuntuu ensimmäistä kertaa tepsivän.
– Mun mielestä Suomessa saa todella huonosti syömishäiriöön apua, Emilia sanoo ja kertoo avun saamisen olevan pitkälti kiinni sairastuneesta itsestään.
Edelleen Emilialla on kova halu oksentaa päivittäin. Oksentaminen on reaktio lihomisen pelkoon sekä keino ahdistuksen hallintaan – joskaan ei hyvä sellainen. Syömishäiriöoireilu pahentaa masennusta ja ahdistusta, jotka puolestaan ruokkivat syömishäiriötä. Kierre on valmis.
– Kun järjellä yrittää miettiä, niin eihän oksentamisessa ole minkään valtakunnan järkeä.
Syömishäiriö vaikuttaa hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti
Syömishäiriö vaikuttaa elämään monin eri tavoin. Ahmiminen ja hoidot maksavat. Oksentelu rapauttaa suun ja hampaiden terveyttä. Ahmiminen, oksentelu sekä nesteitä poistavien lääkkeiden ja ulostuslääkkeiden käyttö voi johtaa nestehukkaan, sydämen rytmihäiriöiden sekä kuukautiskierron häiriöihin.
Sairaus ulottaa lonkeronsa myös henkiseen hyvinvointiin, sillä se vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja vanhemmuuteen.
Emilialla on 4-vuotias tyttö. Lapsi on yksi merkittävä syy sille, että hän on hakenut apua sairauteensa.
– Voisi sitten oikeasti olla äiti lapselleen.
Emilia tietää omasta kokemuksestaan, millainen vaikutus mielenterveysongelmista kärsivän äidin kanssa kasvamisella voi olla. Hän pelkää bulimian vaikuttavan tyttäreensä ja aiheuttavan tällä oireilua myöhemmin.
Viime vuonna tytär totesi Emilialle vatsaan taputellen, että "sitten kun syöt, niin sullekin kasvaa tämmöinen maha". Se oli pysäyttävä hetki.
Lue myös: Tuomo ahdistui ulkonäöstään jo esiteininä ja treenasi itsensä sairauslomalle – muistuttaa miesten vaietusta ongelmasta: "Tabu, joka vaatii rikkomista"
"Et näytä yhtään syömishäiriöiseltä"
Emilia näyttää ulospäin tavalliselta hoikalta nuorelta naiselta, ja hän kuulee kehuja ulkonäöstään. Olemus ei istu kaikkien käsitykseen syömishäiriöisestä, ja valitettavasti tietämättömyys saattaa kantautua myös sairastuneen korvin.
Emilia kertoo kerran käyneensä suolen tähystyksessä osin bulimian aiheuttamien vatsaoireiden vuoksi. Hän kertoi sairaudesta tutkimusta tehneelle henkilölle, joka totesi, ettei Emilia edes näytä yhtään syömishäiriöiseltä.
– Tuo on yksi, mihin törmää usein. Ettei näytä syömishäiriöiseltä.
Tähystyksestä poistuttuaan Emilia ajatteli vaistonvaraisesti kommentin tarkoittavan, että hänen täytyy laihtua lisää.
Oireiden pahenemisen lisäksi vähättely voi ruokkia syömishäiriöille tyypillistä sairaudentunnottomuutta. Sairastunut saattaa esimerkiksi ajatella, ettei ansaitse hoitoa tai ole riittävän sairas.
Valitse sanat varoen
Nykyään Emilia osaa suhtautua kommentteihin neutraalimmin, mutta hän toivoo, että ihmiset varoisivat sanojaan.
Edes lähipiiri ei välttämättä tajua sairautta, sillä esimerkiksi bulimikot harvoin ahmivat ja oksentavat seurassa. Emilia asui ensimmäisen poikaystävänsä yhdessä vuoden päivät ennen kuin jäi kiinni oksentelusta.
Sairauden arkaluonteisuuden ja sen aiheuttaman häpeän vuoksi läheisten olisi syytä miettiä myös, miten he huolensa ilmaisevat.
– On jäänyt mieleen, kun ihminen on sanonut tulevansa häihini, muttei hautajaisiini. […] On myös sanottu, että jos jatkan syömishäiriömenoa, teen hidasta itsemurhaa, Emilia kertoo.
Moni syömishäiriöstä kärsivä tuntee olevansa arvoton. Vaikka läheisen tarkoituksena olisi kannustaa sairastunutta hoitoon, voivat harkitsemattomat kommentit pahentaa tilannetta. Huoli kannattaa ilmaista heti sen herätessä, mutta sanat valita tarkoin.
Syömishäiriöiden hoidon järjestämisen käytännöt ja resurssit vaihtelevat paikkakunnittain, kertoo Syömishäiriöliitto. Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen.
Jutun kuvitusta muutettu 19.11. klo 08.53.
Lue myös: Kahden lapsen äiti Ida, 27, piiloutui vuosia hymyn taakse – sai lopulta kolme tuskaista diagnoosia: "Ei tämä läheisillekään mikään helppo paketti ole"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Katso video: Mitä tarkoittaa epätyypillinen syömishäiriö?
2:03
Osittaislähteet: Syömishäiriöliitto, THL, Terveyskirjasto