Tuomo ahdistui ulkonäöstään jo esiteininä ja treenasi itsensä sairauslomalle – muistuttaa miesten vaietusta ongelmasta: "Tabu, joka vaatii rikkomista"

8:00
Sinullakin on #arvokaspylly – uusi haaste kiinnittää huomion tärkeään seikkaan.

Viime vuosina käyty keskustelu kehopositiivisuudesta on lisännyt erilaisten vartaloiden näkyvyyttä julkisuudessa. Äänekkäimmin monipuolisempaa kehokuvastoa tuntuvat vaatineen naiset. Aivan kuin olisi unohdettu, että myös miehet kokevat ulkonäköpaineita, vaikka he siitä vielä usein vaikenevatkin. Kyllä kokevat, sanoo suomalaisen miehen sisimmästä bloggaava Tuomo Kasanen.

Siinä missä Barbie-nukkeja on kritisoitu liiallisesta laihuudesta ja kohtuuttoman suurista rinnoista, voisi Action man -leluja ja muita poikien suosimia nukkefiguureita moittia liiallisesta lihaksikkuudesta, suhteettoman leveistä hartioista ja liian kapeasta vyötäröstä.

Sama koskee muuta miehistä kehokuvastoa, kuten elokuvia, tv-sarjoja ja mainoksia. Sankari ja naistenmies on kovassa kunnossa oleva komistus, jänteikäs ja vahva, eivätkä muotia mainostavat miesmallit tee tästä juuri poikkeusta. Myös naiset vaikuttavat viehättyvän ankaran treenin ja ruokavalion muokkaamasta ulkomuodosta, ja saattavat sivaltaa ikävästi sanoillaan miestä, joka ei vaadittuja kriteereitä täytä.

Ovatko pojat ja miehet muka teflonia tällaisille ympäristön tuottamille ulkonäköpaineille? Eivät ole, sanoo 32-vuotias Tuomo Kasanen. Hän on fysioterapeutti ja personal trainer, joka kirjoittaa Sieluni Silmin -blogia sekä ylläpitää Facebookin Miestenhuone-ryhmää.

Miehet kuittaavat ulkonäköpaineet monesti huumorilla

Kasanen on törmännyt somekeskusteluissa lukuisiin ulkonäköhuoliin, joita miehet kokevat. Niitä ovat esimerkiksi ruumiinrakenne, ylipaino, liiallinen laihuus, hampaiden ulkonäkö, kaljuuntuminen ja muut ikääntymisen merkit sekä keskiarvomitan alle jäävä pituus.

Virtuaalimaailmassa miesten ulkonäköpaineista tuntuu olevan helpompi puhua kuin reaalielämässä. Mahan kertymisestä saatetaan saunassa heittää puolivitsikkäästi naureskellen kommenttia, mutta syvällisempi ja vakavampi keskustelu jää uupumaan. Löylyistä vilvoittelemaan tullessa fiilistellään kaljaa ja makkaraa.

– Huomaan, että on miehillä tarve tuoda esiin se, että eihän tämä nyt oikeasti minua häiritse, mutta kunhan nyt sanon, Kasanen luonnehtii.

Hyväksytyintä vaikuttaa olevan kaljuuntumisesta aiheutuva häpeä. Hänestä tuntuu, että miesten mieliin on iskostunut ajatus, että kehonkuvasta sanan laajemmassa merkityksestä ei pidä olla huolissaan.

– Sen on mielestäni tabu, joka vaatii rikkomista, koska eihän se näin ole.

Ulkonäköpaineet ajoivat lopulta uupumukseen

Kasanen itse törmäsi ulkonäköpaineisiin esiteini-ikäisenä 2000-luvun alussa. Hieman pulska nuori sai kuulla ikäviä kommentteja, kuten ettei hänellä ollut hartioita ollenkaan. Poikien voimia mittaavissa pihaleikeissä lihasmassan puute näkyi alakynteen jäämisenä.

Halu saada oma vartalo sopimaan tarjottuun muottiin ajoi Kasasen kuntosalille 13-vuotiaana. Lukiossa salitreenin lisäksi mukaan tulivat kamppailulajit, hiihto ja juoksulenkit. Terveystiedosta muotoutui nuorukaisen lempiaine.

Vähitellen treenaaminen muuttui pakkomielteiseksi, kun Kasanen halusi pitää yllä saavuttamaansa ulkokuorta. Kyse saattoi olla jostain syömishäiriön tapaisesta – stereotyyppisesti naisten sairautena pidetyt syömishäiriöt kun voivat ilmetä myös pakonomaisena tarpeena lihaksikkuuteen. Kasanen ajoi kehonsa ja mielensä äärirajoille ja joutui sairauslomalle uupumuksen vuoksi.

Neljän vuoden psykoterapian, mentaalivalmennuksen ja tunnetaitojen opettelun myötä Kasanen on oppinut hyväksymään kehonsa paremmin. Mutta jos hän laiminlyö ”tunnejumpan” ja kokee stressiä sekä väsymystä, vanhat ajatusmallit nostavat päätään ja hän alkaa taas nähdä itsensä negatiivisessa valossa.

– Työ asian kanssa ei lopu koskaan, Kasanen toteaa.

Edelleen Kasanen epäilee, että saattaa olla kiinni mielikuvassa, jossa miehen pitää olla naista isokokoisempi ja fyysisesti vahvempi, jotta pystyy olemaan hyvä ja suojelemiskykyinen kumppani.

Tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen auttavat ratkaisemaan ongelmaa

Kasanen toivoo, että miehet oppisivat tutkailemaan ja tunnistamaan omia tunteitaan ja häpeäänsä. Ensin omista tunteistaan ja niiden aiheuttajista voi keskustella itsensä kanssa, ja tarpeeksi ajatuksiaan kasailtuaan niitä voi jakaa muille. Avoin keskustelu ulkonäköpaineista olisi hyödyllistä monille miehille.

Itsensä ja tunteiden tunteminen auttaa vahvistamaan itseluottamusta. Mitä eheämpi itseluottamus on, sitä vähemmän ulkoa syötetty paine horjuttaa minäkuvaa oli sukupuoli mikä tahansa.

– Ulkonäköpaineissa ollaan kuitenkin lopulta oman minäkuvan ja kehonkuvan kanssa tekemisissä, Kasanen toteaa.

Myös miehillä on oikeus vaatia erilaisten vartaloiden näkyvyyttä julkisuudessa. Tällä hetkellä lyhyille ja pulskille miehille on varattu usein koominen rooli, millä voi olla tuhoisia vaikutuksia kehotyypin omaaville.

Kaikki voivat sukupuoleen katsomatta kokea ulkonäköpaineita, ja jokaiselle pitäisi antaa rauha kasvaa sinuiksi vartalonsa kanssa.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja