Musiikkia kuunnellaan nykyään pääasiassa digitaalisessa muodossa, mutta myös nostalgisille takavuosien ääniteformaateille riittää kysyntää.
Suuri osa 1900-luvun kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana lapsuuttaan tai nuoruuttaan eläneistä on kuunnellut automatkoilla mökille musiikkikasetteja.
Levykauppa Äx -ketju julkaisi kesäkuussa noin 30 tunnettua kotimaista albumia c-kasettiformaatissa.
Idea kasettien julkaisemiseen syntyi koronakeväänä.
– Koko kevät tuli tehtyä hulluna töitä ja keksittyä koko ajan jotain uutta. Se jäi vähän päälle, ja niinpä ajattelin, että kesälläkin pitää tehdä jotain ekstraa. Maailma on kuitenkin nyt erilainen kuin mitä se on aiempina kesinä ollut, sanoo Levykauppa Äxän toimitusjohtaja Jyri Lipponen.
– Pysytään kotimaassa, ollaan mökeillä, pyöritään puistossa ja ennen kaikkea sitten vielä autoillaan ja matkaillaan jonkun verran. Ihan siitä se kasetti-idea sitten tuli.
Nyt julkaistut c-kasetit ovat laaja kattaus eri musiikkityylejä. Mukana on niin iskelmää, rockia kuin metalliakin.
– Kasettimyynti näyttelee edelleen todella pientä osaa, prosenttikymmenyksiä liikevaihdosta, mutta kasettipuolella on selkeästi enemmän kysyntää koko ajan, Lipponen toteaa.
– Tämä kesän julkaisuprojekti ei ollut mikään kertarykäisy missään nimessä. Kasetteihin palataan myöhemmin vielä.
Kotimaiset klassikkoalbumit kuuma kamaa
Kotimaisten klassikkoalbumien kasettiversioille on ollut siis kysyntää.
– Osa meni niin, että ne eivät ehtineet edes tänne kaupalle. Ne lähtivät varastolle saavuttuaan heti postin mukana menemään asiakkaille, kertoo Helsingin Kampin Levykauppa Äxän kauppias Antti Orajärvi.
– Hurriganesin Roadrunner (1974) oli sellainen, että se lähti ihan käsistä se homma. Stam1naa on mennyt myös tosi paljon, Nightwishiä myös. Vähän uudempia kasetteja niiden klassikoiden kavereiksi.
Myös Ultra Bran 23 vuotta sitten julkaistu menestysalbumi on saatavilla nyt kasettimuodossa.
– Muistan, että Vapaaherran elämää (1996) ja Kalifornia (1999) julkaistiin c-kasetteina, mutta Kroketista (1997) ei ole koskaan tehty kasettiversiona. sanoo Ultra Bran kitaristi Joel Melasniemi.
– Tämä näyttää erittäin kauniilta esineeltä. Kyllä tähän tulee heti pieni fetissinomainen tatsi. Se on upea, hän kuvailee.
Oma soundi
Melasniemi toteaa, että moni musiikki-intoilija on tarkka äänitemuodon äänenlaadusta.
– Vinyyleistähän ihmisillä on fetissejä siitä soundista, että se on parasta, mitä ihmiskorva voi kuulla. Harva fiilistelee c-kasettien soundia. Vaikka kyllähän niissä ”gettoblastereista” omanlaisensa tuuttaus tuli.
Vinyylisoitinta ei ole kuitenkaan kovin helposti mahdollista käyttää niin sanotusti mobiilina.
– Kyllähän esimerkiksi vanhoihin Datsuneihin, niihin ei saa vinyylisoitinta, mutta kasettisoitin vanhoissa autoissa... se on just se oikea formaatti, toteaa Melasniemi.