UMK tarjoaa kilpailijoilleen poikkeuksellisen näkyvyyden ja voi mullistaa artistin uran. Mutta vain murto-osa hakijoista pääsee mukaan – onko valintaprosessi reilu, ja kuka onnekkaat finalistit päättää?
Yksi Suomen merkittävimmistä – ellei jopa merkittävin – musiikkitapahtuma, UMK26, huipentuu finaaliin lauantaina.
Samalla kun Uuden Musiikin Kilpailu (UMK) kasvattaa vaikutusvaltaansa koko musiikkialalla, tarkastellaan kilpailua myös yhä kriittisemmin: millä perustein finalistit on valittu, kuinka paljon levy-yhtiöillä on sanavaltaa, pitäisikö karsintaa uudistaa ja sävelletäänkö kilpailijakappaleet suoraan radioon?
Näihin kysymyksiin vastattiin MTV Uutiset Liven lähetyksessä Yle Musiikin toimituspäällikkö ja UMK:n ammattilaisraadin puheenjohtaja Tapio Hakasen sekä Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Juuso Määttäsen kanssa.
Näin UMK-karsinta toimii
Aloitetaan purkamalla UMK:n karsintaprosessi aivan atomeiksi.
Kaikki lähtee avoimesta hausta, jonka kautta kaikki kilpailuun pyrkivät, oli se sitten The Rasmus tai vasta aloitteleva bändi, valitaan. Tämän vuoden kilpailuun haki ennätysmäiset 491 kappaletta.
Erillinen UMK-työryhmä kuuntelee suuren osan sisään tulleista kappaleista ja tekee esivalinnat ammattilaisraadille.
Ammattilaisraadissa on vajaa kymmenen musiikinalan ammattilaista: toimittajia, tekijöitä tapahtuma-alalta, levy-yhtiöistä, striimauspalveluista sekä UMK-tiimistä.
Ammattilaisraati arvioi esivalitut kappaleet.
Ammattilaisraadin lisäksi on viisi erillistä yleisöraatia, jotka koostuvat eri taustaisista suomalaisista.
– He kuulevat kappaleet kerran, tietämättä artistia. Sen jälkeen tulee vielä recap (lyhyt kertaus) kertosäkeestä. Sitten he pisteyttävät kappaleet. Ammattilaisilla on taas aikaa analysoida siinä missä UMK:ssa ja Euroviisuissa, Hakanen kertoo.
Sen jälkeen yleisöraatien ja ammattilaisraatien näkemykset tuodaan yhteen, jonka jälkeen lähetetään haastattelukutsu noin 10–20 artistille.
– Tässä halutaan tavata artistit, erityisesti ne, joita emme tunne, mutta myöskin heitä, jotka tunnetaan.
Haastatteluissa artisteja pyydetään myös laulamaan.
Vasta sen jälkeen tehdään lopullinen valinta seitsemästä finalistista.
Aikoinaan yleisöraadeissa on ollut sellaisiakin erikoisraateja kuin taksikuskit tai Martat. Pitäisikö ne kaivaa takaisin?
– Yleisöraadit ovat nimenomaan sillä ajatuksella, että ne edustavat Suomen kansaa. Minusta tuntuu, että näissä taksikuski- ja Martta-raadeissa on ollut vahva viihteellinen elementti, Hakanen arvioi.
Viidellä yleisöraadilla tavoitellaan Hakasen mukaan suuren yleisön mielipidettä.
– Sitä ensimmäistä emotionaalista henkilökohtaista reaktiota.
Huolimatta valintaprosessista, joka vuosi syntyy kritiikkiä valituista finalisteista.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Juuso Määttäsellä ei ole mitään kritisoitavaa valintaprosessia kohtaan. Silti tämän vuoden finalistit olivat Määttäsen mielestä vaisuja.
– Vaisulla tarkoitin sitä, että valitut kappaleet ovat todella ammattimaisia ja pitkälle tuotettuja, joista puuttuu yllätyksellisyyttä ja ehkä se omaperäisyys, Määttänen sanoo.
Ei Euroviisuihin, vaan radioon ja listoille
Mitä pidemmälle tuotettu kappale on, niin sitä varmemmin se myös soi radiossa.
Varsinkin sosiaalisessa mediassa on pohdittu, onko UMK vain näkyvyyden maksimointialusta jo valmiille artisteille.
Jotain osviittaa antaa se, että viime vuoden UMK-finalisti Nelli Matula ei voittanut UMK:ta Hitaammin hautaan -kappaleellaan, mutta kipusi kuitenkin Suomen kuunnelluimmaksi kappaleeksi radiossa.
Epäilyksenä on, että artistit eivät edes pyri UMK:hon voittaakseen Euroviisut, vaan lisäämään tunnetuttavuuttaan ja pääsemään listaykkösiksi.
Hakanen vastaa väitteeseen hieman ympäripyöreästi.
– Minulla ei ole tiedossa ketään artistia, joka olisi tullut UMK:hon ja ei olisi ollut kiinnostunut sen voittamisesta. Jos kappale nousee vuoden soitetuimmaksi radiokappaleeksi, se tarkoittaa, että suomalaiset ovat todella pitäneet siitä.
– Uuden Musiikin Kilpailu, nimensä mukaisesti esittelee uutta suomalaista musiikkia. Hienoa, että UMK on kasvanut arvokkaaksi, että artistit haluavat, ei pelkästään Euroviisuihin, vaan myös UMK:hon mukaan.
18:46Katso myös: MTV Uutisten viisuraati: Tämä kappale voittaa.
Määttäsen mukaan Yle on kuitenkin tehnyt tietoisen valinnan siinä, että euroviisukarsinnoista luovuttiin ja tilalle perustettiin UMK.
Vuonna 2011 järjestettiin viimeiset euroviisukarsinnat ja sen jälkeen Euroviisu-kandidaatti on valittu UMK:n kautta.
– Näkisin, että artisteilla on paljon saatavaa UMK:ssa jo pelkästään sillä, että osallistuu ja pääsee sen seitsemän kappaleen joukkoon. Hirvittävän iso näkyvyys, Määttänen sanoo.
– En ole itse artisti enkä ole levy-yhtiössä töissä, joten en tiedä, minkälaisia pohdintoja (levy-yhtiöissä) käydään. Mutta mielestäni olisi tyhmää, jos siellä ei mietittäisi, että vaikka ei voittaisi UMK:ta, niin se ei haittaa yhtään mitään, sillä kappale on valtavasti esillä. Aivan varmasti mietitään.
Yle on korostanut entistä enemmän, että UMK on oma itsenäinen kilpailunsa, eikä se ole sidoksissa Euroviisuihin niin vahvasti kuin aiempi euroviisukarsinta.
Joka tapauksessa UMK:n säännöissä mainitaan, että voittaja lähetetään Euroviisuihin, Määttänen huomauttaa.
Yle Musiikin Tapio Hakanen avaa Euroviisu-kontekstia.
– On hirveän vaikeaa tietää, mikä siellä Euroviisuissa menestyy. Ollaan ajateltu, että emme halua yrittää itse tietää sitä, vaan mitä laajemmin suomalaisen musiikin tekijät ajattelevat, että ’hei tuo voisi olla paikka musiikilleni’, sitä laajemmin moniäänisyys tulee esiin.
Hakanen antaa esimerkin menestyksekkäistä Euroviisu-edustajista Lordista, Blind Channelista, Käärijästä ja Erika Vikmanista.
– Kun he tekivät menestyksensä, se tuntuu ilmeiseltä. Mutta etukäteen ei välttämättä olisi voinut ajatella, että tämä genre tai tyylilaji tulee menestymään.
Sanelevatko levy-yhtiöt finalistit?
Kuinka suuri merkitys levy-yhtiöillä puolestaan on koko ruljanssissa? Tämän vuoden seitsemästä finalistista kuudella on takanaan suuri levy-yhtiö.
FINALISTIKAPPALEET 2026:
Antti Paalanen – Takatukka / Rockadillo Records
CHACHI – Cherry Cake / Warner Music Finland
Etta – Million Dollar Smile / Warner Music Finland
KIKI – Rakkaudenkipee / Kaiku Entertainment
Komiat – Lululai / Komiat / Warner Music Finland
Linda Lampenius & Pete Parkkonen – Liekinheitin / Universal Music Finland & PME Records
Sinikka Monte – Ready To Leave / TALL RECORDS & FRD RECORDS / ADA Nordics / Warner Music Group
– Itse asiassa hyvä tarkentaa, että ammattilaisraadissa on ollut jotain vuosia sitten mukana yksi levy-yhtiön A&R, Hakanen kertoo.
A&R eli artists and repertoire tarkoittaa levy-yhtiön henkilöä tai osastoa, joka vastaa uusien tulokkaiden etsimisestä, kiinnittämisestä ja artistien kehittämisestä.
– Olemme todella tarkkoja jääviyskysymyksistä. Levy-yhtiöillä ei ole oikeastaan mitään vaikutusvaltaa näihin valintoihin. Levy-yhtiöt lähettävät musiikkia ja Ylellä on täysin itsenäinen päätäntävalta siitä, mitkä niistä valitaan.
Onko siis vain täysin sattumaa, että tämän vuoden finalisteilla on takanaan suuria ja jopa samoja levy-yhtiöitä?
– Itse asiassa tämän vuoden artisteista me varmaan laskemme hieman eri lailla. Ajattelen, että isoja levy-yhtiöitä ovat perinteisesti nämä major-levy-yhtiöt. Tänä vuonna siellä on kolme artistia, jotka ovat major-levy-yhtiön artisteja ja yhdellä on jakelusopimus sellaisen kanssa, Hakanen sanoo.
Major-levy-yhtiöllä tarkoitetaan kansainvälisesti toimivaa levy-yhtiötä. Suomessa major-levy-yhtiöitä ovat Sony Music Finland, Universal Music Finland sekä Warner Music Finland.
Tämän vuoden kappaleista suuressa osassa lukee tekijänoikeustiedoissa Warner, koska heillä on jakelusopimus yhtiön kanssa.
Myös pienempiä "talleja" ja omakustanneartisteja mahtuu joukkoon, kuten Sinikka Monte ja viime vuonna Neea River.
– (Vuonna 2024 Euroviisuihin osallistuneella) Windows95man:lla ei myöskään ole levy-yhtiötä. Sikäli levy-yhtiöllä ei ole mitään merkitystä tässä. Mutta sillä on merkitystä, että artistilla on tiimi, joka pystyy vetämään projektin alusta loppuun, sanoo Ylen Hakanen.
Hakanen lisää vielä, että viimeisen viiden vuoden aikana UMK-voittajista kaksi on ollut major-levy-yhtiöllä ja kolme indie-levy-yhtiöissä. Pienemmillä levy-yhtiöillä ja omakustanneartisteilla on ollut viime vuosina enenevissä määrin merkitystä, Hakanen näkee.
Musiikkitoimittaja Määttänen arvostaa, että UMK:ssa on nostettu uutta musiikkia ja uusia nimiä.
– Esimerkiksi Käärijä. Ei Käärijä ollut tunnettu nimi. Toki hänellä oli julkaistu levy ja oli Monspilla (Monsp Records, joka kuuluu Warner Music Finlandiin).
– Ehkä kysymys on myös se, että keitä jää valitsematta. Voi syntyä se mielikuva, että pääseekö isolla nimellä automaattisesti UMK-artistiksi, Määttänen toteaa Hakaselle.
Pitäisikö myös pudonneet hakijat kertoa julkisuuteen?
Valitsematta jääneitä artisteja ei kerrota luottamuksen takia, Hakanen kertoo. Hän toteaa kuitenkin, että jos kerrottaisiin, se antaisi hieman erilaisen näkökulman.
Kertomatta jättämisellä halutaan myös suojella artisteja, sillä hakuun on satsattu aikaa, vaivaa ja rahaa.
4:00Katso myös: Kuka UMK-juontajista on kovin Euroviisu-tietäjä?
Lopuksi Hakanen vielä toteaa, että viime vuosina ongelma on ollut positiivinen, sillä musiikin laatu on niin hyvää.
– Biisejä ja artisteja, jotka olisivat voineet olla UMK:ssa on valtavan paljon enemmän kuin tämä seitsemän.
Miksi sitten juuri seitsemän finalistia?
Syitä on Hakasen mukaan kaksi:
Ensinnäkin Ylen resurssit. Yle tekee kaikille seitsemälle finalistille lavanumerot ja musiikkivideot.
– Jos artisteja olisi enemmän, kaikki pitäisi tehdä pienemmin ja halvemmin.
Toiseksi yleisön resurssit.
– Yleisölle seitsemän on sellainen määrä, että sen pystyy vastaanottamaan ja kuuntelemaan läpi. Jos olisi 15 tai 30 kappaletta, aika jakaantuisi niiden kesken ja kappaleesta muodostuisi pienempi ilmiö.
Määttäsen mielestä olisi hienoa, jos Suomessakin olisi Ruotsin Melodifestivalenin kaltainen megalomaaninen karsintashow, mutta se on valtavasti työläämpi seurattava tavalliselle ihmiselle.
– Joskus jopa unohdetaan, että UMK vielä kymmenenkin vuotta sitten oli ohjelma, jossa oli esikarsinnat ja finaali. Silloin tuli juuri tuo Tapion mainitsema: artisteja oli paljon, kaikilla ei ollut resursseja ja kokonaisuus oli halvempi.
Kun kokonaisuus ei ollut laadukas, ei se myöskään nauttinut samanlaista arvostusta kuin nyt. UMK oli vielä silloin huomattavasti pienemmän piirin juttu kuin nyt, Määttänen toteaa.
– Luulen, että Yle on laskenut, että nykyinen formaatti on aika lyömätön.
Joonas Mustonen työskentelee MTV Uutisissa etusivu- sekä uutistoimittajana. Mustonen seuraa laajasti uutisia ja ilmiöitä meillä Suomessa ja muualla maailmassa. Mustoseen voit olla yhteydessä sähköpostitse joonas.mustonen@mtv.fi.
