Alkupisteeseen palannut liikenneuudistus vaikuttaa lähes mahdottomalta yhtälöltä. Jos väylien korjausvelka rahoitetaan ja päästötavoitteista pidetään kiinni, ajaminen kallistuu väistämättä.
Hallituspuolueet ovat korostaneet, että liikenteen maksut ja verot eivät saa nousta. Myös liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) jo kuopatun selvityksen lähtökohtana oli, että liikkumisen kustannukset eivät nouse.
-Ei se ole realistista. Jos vähennetään päästöjä ja autokannassa on paljon bensa- ja dieselautoja, niin ajamisesta täytyy tulla kalliimpaa, sanoo Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti Marita Laukkanen.
-Vaikea nähdä, että yhtälö menisi millään umpeen, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johtava erikoistutkija Juha Honkatukia sanoo.
Suomen on vähennettävä päästökauppaan kuulumattomia päästöjä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Liikenteessä pitää Bernerin selvityksen mukaan varautua päästöjen vähentämiseen noin jopa noin 50 prosentilla, koska muilla sektoreilla päästöjen vähentäminen on vaikeampaa.
Polttoainevero yhä tehokas keino
Bernerin liikenneverkkoyhtiö olisi alentanut polttoaineen verotusta, poistanut autoveron ja tuonut alkuvaiheessa aikaan perustuvan maksun.
Myöhemmin autoilijoilta oli tarkoitus kerätä kilometripohjaisia maksuja, jotka perustuisivat paikannukseen. Laukkasen mukaan kilometrimaksuja pitäisi pystyä keräämään siinä vaiheessa kun uuteen malliin siirrytään.
Laukkanen sanoo, että polttoainevero ja kilometrimaksut ovat suunnat, joihin taloustieteen näkökulmasta verotusta pitäisi viedä.
-Siinä saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli saadaan verotuloja ja ohjataan käyttäytymistä siten että ympäristöhaitat vähenee, Laukkanen sanoo.