Antti Karhula kärsi Raimo Summasen rajusta huutelusta – valmentaa nyt ulkomailla ja puhuu Summasesta suopeasti: "Olisi kiva joskus soitella hänelle"

– Viimeinen puolivuotinen oli raskasta aikaa monestakin syystä, mutta ainahan tulos aika paljon ohjaa tekemistä ja ihmisten mielipiteitä. Aika moni, joka tätä ammattia tekee, joskus aina kompastuu ja joutuu paikkaa vaihtamaankin. Näin se vain tuppaa olemaan.

Harva joutuu kuitenkaan käymään läpi sellaista ulkourheilullista mankelia, jonka Karhula joutui Summasen huutojen ja niistä seuranneen julkisuuden myötä.

– Ei sitä itsekään heti tajunnut, kuinka paljon se vaikutti itseeni. Sitten kun se asia oli niin sanotusti poissa päiväjärjestyksessä, sitä huomasi, kuinka paljon olo oli helpottuneempi. Kyllähän sitä kantoi koko ajan tietynlaista paskaa oloa sisällä, vaikka sitä ei ihan ymmärtänytkään silloin. Ihminenhän on tällainen. Ei sitä voi olla reagoimatta tai vain työntää asioita sivuun, Karhula kuvailee. 

Myös Karhulan äiti sai tapauksesta välillisesti osansa.

– Se oli hänelle kova pala silloin, kun siitä sai vielä kuulla jossain kaupan kassalla ja muualla. Mutta tämän asian ratkettua hänenkin puoleltaan on rauha palannut maahan.

Rauha on nykyään Karhulan itsensäkin mietteissä.

– En ole enää hirveästi miettinyt sitä sen jälkeen, kun se asia saatiin käsiteltyä ja tuli kasvotustenkin "Ramin" kanssa keskusteltua. Minulle tuli sellainen ihan rauhallinen mieli. Se on vihdoin ja viimein pois mielestä, kun se asia saatiin käsiteltyä loppuun.

– Päätöksen tultua sai todistettua sen, että se oli paskapuhetta. Se oli iso juttu, koska ainahan on ihmisiä, jotka uskovat lehtikirjoituksia tai mitä vaan. Sellainen nimenpuhdistus ja vilpitön anteeksipyyntö olivat ne jutut, millä tämän sai käsiteltyä ja mielestä pois.

Karhula puhuu Summasesta huutojen rajuuteen nähden suopeasti.

– Aina silloin tällöin tulee mieleen, kun hänen nimensä näen jostain, että olisi ihan kiva joskus hänelle soitella ja jutella muutenkin, koska ei asioista tarvitse sen kauemmin kantaa kaunaa. Kun siitä asiasta on yli päässyt, minun mielestäni kaikki on nyt ihan hyvin.

Karhula toivoo, ettei tapahtunut vaikeuttaisi jatkossa Summasenkaan työnsaantia. Jääkiekkoliitolta kahdeksan ottelun toimitsijakiellon sekä 4 000 euron sakon saanut Summanen hyppäsi yhden välikauden jälkeen täksi sesongiksi slovakialaisen HKM Zvolenin apuvalmentajaksi.

– Vaikka rimanalitus tapahtui ja oli törkeä juttu, pelissä nyt tapahtuu kaikennäköistä. En ikinä halua, että tällainen vaikuttaa minun työnsaantiini, mutta en myöskään hänen työnsaantiinsa. Minun kohdaltani ja varmaan hänenkin kohdaltaan asia on poissa päiväjärjestyksestä, ja toivon, että se on kaikkien muidenkin, Karhula sanoo.

Suomalaiset kulttuuria muuttamassa

Karhula on nykyisin tyytyväinen mies Unkarissa. Päätös ulkomaille suuntaamisesta kypsyi viime vuoden aikana.

– Olin vuoden päivät ainakin mietiskellyt, että lähtisin katsomaan jotain muutakin, kun pelaajanakin ehdin käydä kiertämässä muutaman maan ja aina viihdyin ja tykkäsin olla muualla. Alkoi olla sellainen olo, että Suomi ja Mestis on jo nähty. Sitten koitin löydellä paikkoja. Kun aloin käyttämään omia kontakteja, tämä paikka tuli eteen. Päätös oli loppupeleissä aika helppo tehdä. Kunhan sain jalkaa oven väliin Keski-Eurooppaan – se oli ensimmäinen asia, mitä hain tälle vuodelle, Karhula avaa.

Antti Karhula pelasi pelaajaurallaan Ruotsissa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Kuvassa hän on saksalaisen Wölfe Freiburgin paidassa vuonna 2007.imago sportfotodienst/ All Over Press

Joukkueen nimi Dunaújvárosi Acélbikák ei ole suomalaiseen suuhun varsinaisesti helpoimpia äännettäviä, ei Unkarissa jo tovin asuneelle Karhulallekaan.

– Kaupungin (Dunaújváros) nimi menee jo ihan ok ja pikkuhiljaa muutakin oppii, sanan sieltä ja sanan täältä. Kieli saattaa kuulostaa tietyllä tapaa suomelta, mutta ei siitä mitään ymmärrä. Englannilla mennään.

Karhula muutti Unkariin heinäkuun lopussa, ja työt alkoivat jo muutaman päivän päästä. Nyt Erste Liga on jo täydessä vauhdissa, ja Karhula on ehtinyt sopeutua uuteen kotiinsa.

– Ihan hyvin olen viihtynyt. Tämä on sellainen 40–50 000 asukkaan kaupunki, jossa ihmiset eivät paljon englantia puhu, mutta ovat ystävällisiä. Ruoka on ollut todella hyvää, ja kaupungissa löytyy kaikki, mitä tarvitsee peruselämiseen. Lidlit ja muut ovat kohta varmaan vallanneet jo koko maailman. Tutut ruokakaupat löytyvät ja salit löytyvät, pääsee urheilemaan itsekin, ja jäähalli meillä on hyvä.

– Pienen kaupungin etuja on, että kaikki on aina lähellä ja on helppo liikkua paikasta toiseen. Tunnin matkan päässä on Budapest, että jos haluaa päästä vilinään, niin sinne vain ja saa vilinää ihan tarpeekseen. Seura on myös hoitanut asiansa hyvin ja kaikki on ollut ihan mallillaan. Toistaiseksi tämä on ollut hyvä kokemus elämän puolelta.

Dunaújvárosi Acélbikák operoi pääasiassa unkarilaisella pelaajistolla, mutta suomalaisiakin joukkueeseen on Karhulan vaikutuksesta saatu. Mukana ovat puolustaja Miika Franssila sekä hyökkääjät Jaakko Turtiainen ja Oula Uski. Lisäksi hyökkääjä Artem Iossafovilla on sekä Venäjän että Suomen passi.

– Halusin suomalaisia paristakin syystä. Halusin tietysti auttaa suomalaisia pelaajia pääsemään myös maailmalle haistelemaan. Halusin myös suomalaisia pelaajia tänne omaksi oikeaksi kädekseni pelillisten juttujen ja tuollaisten takia.

Suomalaisten mukaan ottaminen on osoittautunut Karhulan mukaan hyväksi ratkaisuksi.

– Peli on täällä vielä aika kaukana – kuinka vähän täällä ajatellaan pelistä verrattuna Suomeen. Sitä gäppiä tässä koettaa pikkuhiljaa kuroa umpeen. Olen huomannut, että erittäin kärsivällinen pitää olla. Asiat eivät tapahdu hetkessä. Suomalaiset ovat valmennuksen tukena omalla esimerkillään tuomassa kulttuuria tänne.

Perusvalmentaminen eroaa aika paljon siitä, mitä Karhula koki kolmen ja puolen kauden aikana Hermeksessä, vaikka rytmi onkin sama.

– Salille mennään aamulla ja sitten jäälle. Runko on sinänsä ihan samanlainen, mutta sisältö on aika erilainen. Asiat ottavat täällä kauemmin ennen kuin niitä alkaa kentällä näkymään, ihan taustasta johtuen. Täällä on ollut paljon aikanaan kanadalaisia ja paikallisia koutseja. Kaikki vaikutus on otettu sieltä, vanhan liiton kanadalaisesta pelistä.

– Muutos ottaa aikansa, ja kyllä mekin siitä välillä hintaa maksamme, kun koetamme enemmän kiekon kanssa pelata, ettei puskettaisi vain pystysuuntaan. Täytyy uskoa ja jaksaa tehdä hommia, että tämä kääntyy joku päivä parempaan.

"Aika paljon kiskotaan pystyyn"

Erste Ligassa pelaa kaikkiaan 11 joukkuetta: 7 unkarilaista nippua, kolme romanialaista rykelmää ja Vienna Capitals II Itävallasta. Joukkueiden taso on kirjava.

– Puolet joukkueista on ihan hyviä ja heikompi puolikas koostuu lähinnä nuorista unkarilaisista. Pari romanialaista joukkuetta ovat myös ihan hyviä. Kaikilla saa olla kuusi ulkomaalaista, minkä lisäksi on jonkin verran kahden passin miehiä. Kaikilla kärkijoukkueilla periaatteessa noin puolet on ulkomaalaisia, mikä nostaa tasoa, Karhula kuvaa.

"Tykkäisin olla yhdessä paikassa vähän pidempään, että siellä ehtisi jotain tehdäkin ja saada aikaan." 

Esimerkiksi Karhulan joukkueessa venäläis-suomalaisen Iossafovin lisäksi kahden passin miehiä ovat unkarilais-slovakialainen maalivahti Peter Sevela, unkarilais-slovakialainen hyökkääjä Martin Saluga ja juniorisopimuksella pelaava unkarilais-belgialainen puolustaja David Szabo.

– Vauhtia on kärkipeleissä ihan hyvin, riittämiin. Voi verrata Suomeen ainakin Mestiksen häntäpäähän ja Suomi-sarjan kärkeen. Nämä ovat ihan hyviä pelejä, mutta peli on vähän erilaista. Kyllä täällä aika paljon kiskotaan pystyyn, eikä pelaaminen ole niin kurinalaista ja systemaattista. Senkin puolesta on vaikea verrata, mutta ihan hyviä ulkomaalaisia meilläkin on kuitenkin nämä jätkät: Mestiksen kärkeä ja jopa Liigassa pelanneita jätkiä. Eivät he yksin täällä pelejä ratko kuitenkaan, kärkipelejä ainakaan.

Jatko ulkomailla kiikarissa

Dunaújvárosi Acélbikák majailee kahdeksan ottelua pelattuaan Erste Ligassa neljännellä sijalla. Plakkarissa on viisi voittoa ja kolme tappiota. Karhulan työ on vasta alussa, ja sitä hän tekisi Unkarissa mielellään tulevinakin kausina.

– Kyllä minua jotenkin kiinnostaisi jäädä tänne Eurooppaan ja katsoa, millainen polku täältä voisi löytyä. Olen tätä ennen jo muutaman vuoden valmentanut ja kahdessa paikassa vain ollut. Tykkäisin olla yhdessä paikassa vähän pidempään, että siellä ehtisi jotain tehdäkin ja saada aikaan.

– Katsotaan nyt. Ei olla vielä sen enempää puhuttu jatkosta, mutta voi olla, että jatkan tuossakin vuoden tai kaksi, ja katsoo sitten seuraavaa. Ainakin nyt voisin kuvitella, että jäisin tänne vielä useammaksikin vuodeksi.

Karhula kehuu samalla paikallista ilmastoa. Haastatteluhetkellä hän on pelireissulla Romaniassa, jossa Dunaújvárosi Acélbikákilla on ottelut perjantaina ja sunnuntaina.

– Tänäänkin on melkein 20 astetta lämmintä täällä, sortsit ja t-paita päällä olen liikkunut. Ainahan sitä kesällä pääsee Suomeen ja Ouluun, mutta talvet voisi ihan hyvin vietellä jossain täällä.

Oululaislähtöinen Karhula, 42, jatkaa puhettaan kiitollisin äänenpainoin.

– Vaikka liiga on täällä pienempi ja panokset ovat niin sanotusti pienemmät, ihmiset tekevät tosissaan töitä, keräävät ja tuovat rahaa ja mahdollistavat juttuja. Kyllä tämä on silti hienoa hommaa ja hienoa aikaa, että tätä saa tehdä.

– Tämä on oikeastaan ainut työ, jota olen koskaan tehnyt, ja tästä kuitenkin nauttii. Koen myös, että minulla on ainakin jollain tasolla pelille jotain annettavaa. Sen takia tässä jaksaa mukana olla.