Anniina on ollut koulukiusattu suurimman osan kouluajoistaan. Hänen äitinsä oli aina kannustanut tyttöä olemaan oma itsensä – se kuitenkin sai kiusaajat ottamaan hänet silmätikukseen.
Kun Anniina* oli pieni, hän ei mennyt päiväkotiin vaan oli äidin hoidossa sisarustensa kanssa. Äiti kannusti, että aina kannattaa olla oma itsensä.
Koulussa käsitys omasta itsestä muuttui: Anniina sai kuulla olevansa omituinen, vaikka äidin silmissä hän oli ollut aina erityinen – omana itsenään hurmaava Anniina.
– Olen perheestä, jossa äiti oli kotiäitinä. Äiti oli aina opettanut, että sai pitää itselleen sopivia vaatteita ja sanoa mielipiteensä.
Koulussa Anniina sai yhtäkkiä kuulla, että hän on tosi pitkä ja käyttää liian värikkäitä vaatteita.
– Muut lapset sanoivat, että vain pellet käyttävät noin värikkäitä vaatteita. Muut kommentoivat pituuttani ja pitkiä hiuksiani jatkuvasti. Se oli minulle järkytys.
Pitkäaikainen ystävä, vuoden vanhempi kaveripoika, lopetti heidän ystävyyssuhteensa kuin seinään silloin, kun Anniina oli kuudennella luokalla.
– Sinulla ei ole rintoja: olet niin sanottu lauta. En voi olla kaverisi enää. Niin poika minulle sanoi. Hän lopetti ystävyyden siihen. Otin sen vahvasti itseeni.
