Ystävä haukkui pienirintaiseksi eikä jatkanut enää ystävyyttä – Anniinaa kiusattiin koulussa vuosia: "Olin surullinen ja ahdistunut oppilas"

Anniina on ollut koulukiusattu suurimman osan kouluajoistaan. Hänen äitinsä oli aina kannustanut tyttöä olemaan oma itsensä – se kuitenkin sai kiusaajat ottamaan hänet silmätikukseen. 

Kun Anniina* oli pieni, hän ei mennyt päiväkotiin vaan oli äidin hoidossa sisarustensa kanssa. Äiti kannusti, että aina kannattaa olla oma itsensä.

Koulussa käsitys omasta itsestä muuttui: Anniina sai kuulla olevansa omituinen, vaikka äidin silmissä hän oli ollut aina erityinen – omana itsenään hurmaava Anniina. 

– Olen perheestä, jossa äiti oli kotiäitinä. Äiti oli aina opettanut, että sai pitää itselleen sopivia vaatteita ja sanoa mielipiteensä.

Koulussa Anniina sai yhtäkkiä kuulla, että hän on tosi pitkä ja käyttää liian värikkäitä vaatteita.

– Muut lapset sanoivat, että vain pellet käyttävät noin värikkäitä vaatteita. Muut kommentoivat pituuttani ja pitkiä hiuksiani jatkuvasti. Se oli minulle järkytys.

Pitkäaikainen ystävä, vuoden vanhempi kaveripoika, lopetti heidän ystävyyssuhteensa kuin seinään silloin, kun Anniina oli kuudennella luokalla.  

– Sinulla ei ole rintoja: olet niin sanottu lauta. En voi olla kaverisi enää. Niin poika minulle sanoi. Hän lopetti ystävyyden siihen. Otin sen vahvasti itseeni.

Anniina alkoi pikkuhiljaa muuttaa itseään muiden haluamaan suuntaan. Hän alkoi kääntää kiusaamisesta johtuvan pahan olon itseensä. 

– Minut haluttiin saada tuntemaan, että olen huono ihminen.

Opettajat eivät ymmärtäneet

Anniinan mukaan jotkut opettajatkin kiusasivat häntä. 

– Olin surullinen ja ahdistunut oppilas, enkä voinut keskittyä. Opettajat eivät huomioineet sitä, että minulla oli vaikeaa, vaan he sanoivat, etten pärjää elämässä tai totesivat: "Sinusta ei voi tulla mitään", Anniina kertoo.

Anniina ei ensin kertonut vanhemmilleen kiusaamisesta, mutta kun hän lopulta kertoi siitä äidilleen, tilanne helpottui. 

– Pelastukseni oli se, että hain uusia ystäviä muualta. Etsin muita yksinäisiä ja löysin sellaisia ihmisiä. 

Anniina sanoo, että kiusaaminen laajeni hänen kohdallaan verkkoon saakka. Häntä haukuttiin muun muassa anonyymeillä ask-foorumeilla, jopa hänen omalla käyttäjätilillään.

Joistakin kiusaajista tuli ystäviä

Anniina on nykyään sosiaalipsykologian opiskelija, ja hän sanoo käsitelleensä kiusaamiskokemuksiaan paljon.

Anniiinan hylännyt poika on nykyään Anniinan kanssa samassa yliopistossa. Hän on nähnyt pojan kauempaa toisinaan, mutta poika ei kuulu niihin, jotka ovat tulleet pyytämään Anniinalta anteeksi. Anniina arvelee, ettei tämä edes tajua, miten satuttavat hänen sanansa olivat.

Jotkut muut entiset kiusaajat ovat sen sijaan tajunneet tekojensa seuraukset. Anniina on nykyään muutamien entisten kiusaajiensa ystävä. 

– He ihmettelevät, miten voin antaa tämän anteeksi. He ovat aidosti olleet pahoillaan siitä, miten toimivat minua kohtaan ja ovat sanoneet voineensa huonosti kiusaamishetkellä. Koen, että he ovat nyt aivan eri ihmisiä kuin silloin joskus.

Anniina mielestä kiusaamista määrittää yleisemminkin se, että se on pahan olon siirtämistä toiseen ihmiseen. Hän on sittemmin halunnut jättää kiusaamisen taakseen.

– Jos en antaisi tätä anteeksi, kokemus kulkisi vielä vahvemmin arjessani mukana. Anteeksiannon kautta pääsen kokemuksesta paremmin yli.

Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita Anniinan mukaan hyväksymistä tai unohtamista. Kiusaaminen ei unohdu eikä kiusaamista kuulu hyväksyä. 

– Minusta on tullut sellainen kiusattujen puolustaja. Yliopistossakin kiusataan muita. Sekin on kiusaamista, että jätetään muita oman piirin ja porukan ulkopuolelle, Anniina tiivistää.

Kiusaaminen ei koskaan lopu

Vaikka Anniina on monessa mielessä päässyt yli kokemuksistaan, kaikille kiusaamisen kohteeksi joutuneille niin ei käy. 

– Kiusaamisen kokemus jää mielestäni ihmiseen. Olen kamppaillut huonon itsetunnon kanssa. Kiusatut saattavat esittää koko elämänsä jotakuta muuta kuin mitä he ovat pohjimmiltaan. 

Anniina on ymmärtänyt kiusaamisen laajuuden – hän oli vain yksi kohde muiden joukossa. Ajatus on surullinen, mutta se toisaalta muistuttaa siitä, ettei kiusaaminen ole koskaan kiusatun vika. On jossain määrin sattumankauppaa, kuka joutuu kiusaajien pahan olon kohteeksi. 

– Kiusaaminen ei tule ikävä kyllä loppumaan: aina on ihmisiä, jotka voivat huonosti. Kiusaamista tapahtuu kaikissa ikäryhmissä, työpaikoillakin kiusataan muita.

– Voin kuitenkin itse muistaa, ettei kiusaaminen määritä minua. Voin myös itse toimia niin, että kiusaaminen vähentyisi: menen nykyään puolustamaan, jos jotakuta kiusataan.  

*haastateltavan nimi muutettu

Video: Huomenta Suomessa keskusteltiin siitä, miten kiusaamiselle saataisiin stoppi. 

8:32


Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja