Maastopalot ovat aiheuttaneet viime vuosina suurta tuhoa eri puolilla maailmaa, mutta miten eläimet selviytyvät luonnon kärventyessä ympärillä?
Kuvat Kaliforniassa raivoavista maastopaloista ovat olleet viime viikkoina järkyttävää katsottavaa.
Palaneiden talojen ja evakkoon lähtevien ihmisten lisäksi kuvaajat ovat löytäneet tuhon keskeltä hätää kärsiviä eläimiä, kuten peuran vasan, joka etsi turvaa savun keskeltä, ja kilpikonnan, joka vaelsi kadulla evakuoitujen joukossa.
Vuosina 1984–2020 tehtyä yli kolmeakymmentä tutkimusta tarkasteltaessa havaittiin, että 65 prosentissa ei raportoitu lainkaan sellaisista eläinkuolemista, jotka olisivat olleet suoraa seurausta tulipaloista.
Villieläimet ovat yleensä haavoittuvaisimmillaan tulipalon jälkeen, kun suojaa ja ruokaa on niukasti.
Monilla lajeilla oma pelastautumisstrategia
Monet eläinlajit ovat kehittäneet oman strategiansa tulipalolta pelastautumiseksi. Toiset pakenevat kauemmas, toiset piiloutuvat maanalaisiin koloihin ja toiset suojautuvat puiden latvoihin.
Kalifornian yliopiston evoluutiobiologian professori Morgan Tingley toteaa BBC:n haastattelussa, että tuli on itse asiassa luonnollinen osa monia ekosysteemejä ja eläimet ja kasvit ovat kehittyneet elämään sen kanssa eri puolilla maailmaa.
Esimerkiksi Australiassa nokkasiilit vaipuvat metsäpalojen aikana horrostilaan, jota kutsutaan torporiksi, kunnes vaara on ohi. Suomessa lepakot käyttävät samantyyppisistä horrosta selviytyäkseen kylmistä talvikuukausista ja ravinnon puutteesta.
Kyse ei ole vain selviytymisestä, vaan monet lajit suorastaan tarvitsevat tulta lisääntyäkseen ja ravintoa saadakseen.
Esimerkiksi Tyynenmeren lounaisosassa työskentelevät tutkijat ovat havainneet vuoristometsissä elävien pölyttäjien voivan mainiosti maltillisten tulipalojen jälkeen.
Hyönteiset lentävät tulen alta pois tai kaivautuvat maan alle. Kun puiden latvustossa avautuu aukkoja, ne löytävät aiempaa parempia pesäpaikkoja ja enemmän erilaisia kukkia ravinnokseen.
Kaliforniassa kasvavien jättimäisten mammuttipetäjien kaltaiset puut taas ovat niin riippuvaisia voimakkaasta kuumuudesta, että niiden määrä näyttää vähentyneen osittain siksi, että ihminen on pyrkinyt tukahduttamaan tulipaloja.
Myös muun muassa nokitikka viihtyy metsäpalon jälkeen syntyneissä oloissa. Lintu hyödyntää BBC:n haastatteleman Tingleyn mukaan valtavaa hyönteisbuffettia, joka löytyy kuolleiden ja kuolevien puiden sisältä tulipalon jälkeen.
Sen jälkeen lintu munii vaurioituneisiin puihin hakkaamiinsa koloihin ja luottaa siihen, että sen poikaset pääsevät saalistajilta piiloon palaneen maan ja vielä vihreän metsän väliin.
Kolot, joita nokitikka ja sen sukulaislajit kovertavat pesimäpaikoikseen, auttavat puolestaan palaneiden metsien uudelleenasuttamisessa.
Onkalot tarjoavat elintärkeän elinympäristön muun muassa siemeniä levittäville linnuille, nisäkkäille ja pienpedoille sekä hyönteissyöjälinnuille, jotka pitävät tuholaiset loitolla ja mahdollistavat kasvillisuuden nopeamman elpymisen.
Nokitikka viihtyy tulipalon muuttamassa metsässä. Tämä tikka on kuvattu Alaskassa Yhdysvalloissa.
Sopeutuminen yhä vaikeampaa
Maastopalot ovat kuitenkin yleistymässä ja muuttumassa yhä raivokkaammiksi ilmastokriisin, maankäytön muutosten ja teollisen metsätalouden takia.
Tämä vaikeuttaa BBC:n mukaan jopa tulipaloihin hyvin sopeutuneiden villieläinten selviytymistä.
Ympäristöjärjestö WWF:n raportin mukaan Australiassa vuonna 2019 riehuneet ennennäkemättömät maastopalot vaikuttivat arviolta lähes 40 miljoonan opossumin ja liito-oravan, viiden miljoonan kengurun tai vallabin, yli miljoonan vompatin ja noin 114 000 nokkasiilin elämään. Kymmeniätuhansia hitaasti liikkuvia koaloja kuoli tai loukkaantui.
Myös maastopalojen savu on huolestuttava asia, vaikka sen täyttä vaikutusta villieläimiin ei vielä tunneta.
Myös kulkukoirat ovat maastopaloissa hätää kärsimässä. Vapaaehtoinen eläinpelastaja siirsi kulkukoiraa autoon Kaliforniassa Yhdysvalloissa syyskuussa 2020.
Tutkijat ovat yrittäneet ideoida menetelmiä, joilla maastopalojen riskejä voitaisiin vähentää tai estää.
Yhden tutkimuksen mukaan suurten kasvinsyöjien palauttaminen luontoon voisi tarjota keinon hallita maastopalojen vaikutuksia. Kohdennettua laiduntamista on kokeiltu Yhdysvalloissa Oregonin ruohikkoalueilla, ja sillä on BBC:n mukaan ollut jonkin verran vaikutusta.
Toisen tutkimuksen mukaan pussimuurahaiskarhun ja piikkikengurun kaltaisten ekosysteemin ylläpitäjien sijoittaminen tietyille alueille Australiassa on auttanut vähentämään tulipalojen kokoa ja leviämistä. Taustalla on ajatus biologisen monimuotoisuuden palauttamisesta luontoon.
Kalifornian yliopiston professori Morgan Tingley pitää Kaliforniassa perimmäisenä ongelmana sitä, että monia metsiä ei ole poltettu sataan vuoteen tai jopa pidempään aikaan. Kun tulipalo sitten syttyy, se voi olla hyvin äärimmäinen.
– Kun tähän yhdistetään teollinen metsänhoito, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos, tuloksena on tulipalokatastrofi.
Tingleyn mukaan ratkaisun avain onkin tulen hallittu tuominen takaisin luontoon.
