Yksinhuoltajaäiti tähtää bodyfitness-kisoihin: "Oikeaa aikaa ei ole, ellei sitä tee"

Keravalainen Emilia Pirskanen kiinnostui fitness-kisoista ensimmäinen kerran jo lähes kymmenen vuotta sitten. Kisasuunnitelmat jäivät kuitenkin haaveeksi, kun nainen tuli raskaaksi 23 vuoden iässä. Vaikka fitness-haaveet jäivät hetkeksi tauolle, ne eivät kadonneet kokonaan. Nyt kolmenkymmenen vuoden iässä Pirskanen kertoo olevansa valmis toteuttamaan haaveensa ja tähtäämään ensi vuoden huhtikuussa järjestettäviin bodyfitness-kilpailuihin.

– Nyt kun poika on isompi ja elämäntilanne on hallinnassa, pystyin miettimään asiaa uudelleen, kuusivuotiaan pojan äiti kertoo.

Arki rullaa hyvällä organisoinnilla 

Lapsuudesta asti liikuntaa harrastanut Pirskanen on nähty niin jalkapallo- kuin ringette-kentilläkin. Urheilu on aina ollut naiselle tärkeä osa elämää, ja bodyfitness valikoitui lajiksi juuri salitaustan vuoksi. Viimeisen kolmen vuoden ajan nainen on treenannut kuntosalilla 4–5 kertaa viikossa. Naisen mukaan on tärkeää oppia treenaamaan saliohjelman mukaisesti ennen kisapäätöksen tekoa.

– Olen aina ollut sellainen luonne, että jos jotain harrastan, harrastan sitten sitä oikeasti, enkä kymmentä eri harrastusta miten sattuu.

Viimeisen parin vuoden ajan Pirskanen on treenannut yhdessä personal trainerin kanssa. Salitreenejä kertyy viikossa viisi, aerobisia harjoituksia tällä hetkellä kaksi. Salitreenit, vuorotyö ja yksihuoltajan kiireinen arki on välillä melko haastava yhdistelmä, mutta tahto kisakuntoon pääsemiselle on niin kova, että yhtälö hoituu hyvällä organisoinnilla.

– Välillä saa miettiä, miten kerkeän sinne salille ennen töitä. Mutta jos jotain haluan, teen sen, vaikka sitten sellaisella pikakelauksella. Vaatii hirveästi omaa tahtoa, että haluaa tehdä sitä, mitä on alkanut tekemään, Pirskanen toteaa.

Tukiverkosto äärimmäisen tärkeässä roolissa

Halu muutoksen näkemiseen on niin kova, että se motivoi jatkamaan kiireestä huolimatta. Pirskanen mainitsee yhdeksi motivaattorikseen poikansa, joka tuo valoa äidin jokaiseen päivään. Äiti haluaa toimia pojalle esimerkkinä siitä, että omia haaveita kannattaa tavoitella ja pitää niistä kiinni.

Motivaatiota lisää myös lähes kymmenen vuotta mielessä kytenyt haave kisalavoille pääsystä. Jos hän ei nyt lähde mukaan, sitä ei ehkä tapahdu koskaan.

– Sitä oikeaa aikaa ei löydy koskaan, oli sitten kyseessä lapsenteko, fitness-kisat tai opiskelu. Oikeaa aikaa ei ole, ellei sitä tee, omaa blogiakin kirjoittava Pirskanen toteaa.

Yksin nainen ei pystyisi kisoihin tähtäämään, vaan tukiverkosto on äärimmäisen tärkeässä roolissa. Perhe auttaa lapsen hoitamisessa, personal trainer kannustaa ja ymmärtää, ja sponsorit antavat niin henkistä kuin rahallistakin tukea. 

"Ei ole kertaakaan tullut mieleen lopettaa"

Ensimmäisiin kisoihin valmistautuvalle Pirskaselle tuli yllätyksenä, kuinka paljon aikaa treenien lisäksi menee muun muassa ruoanlaittoon. Kyseinen laji vaatiikin pitkäjänteisyyttä ja lujaa selkärankaa.

Huhtikuun kisoihin tähtäävä Pirskanen on ryhtynyt valmistautumaan kisoihin hyvissä ajoin, nyt kisadieettiä on takana jo kuusi viikkoa. Naisen mukaan ihmisten tulisikin oivaltaa, että dieeteille ei tulisi ryhtyä parin viikon varoitusajalla. Huhtikuuhun mennessä hänellä on noin yhdeksän kiloa painoa pudotettavanaan.

– Terveysongelmat johtuvat siitä, että teet jotain liian nopeasti, vaikka laihduttamista. Kun osaat käyttää aikaa laihduttamiseen tai kisoihin, tulos on kaikista parhain ja pysyy terveempänä.

Myös samassa kisatiimissä kilpailevien vertaistuki on ollut Pirskaselle äärimmäisen tärkeää, ja ehkä juuri tästä syystä hänelle ei ole tullut kertaakaan mieleensä lopettaa.

– Tärkeää, että pysyy se tunne, että en ole luovuttaja ja pystyn tähän. Se tunne tulee aika pitkälti sitä kautta, että pääsen keskustelemaan. Selviän kaikista niistä pienistä vaikeista hetkistä sillä, kun soitan sydänystävälle, Pirskanen kertoo.

Tulevaisuuden haaveet pysyvät arkisina

Nainen korostaakin, että jos jotain haluaa, luovuttaminen ei tule kysymykseenkään. Pirskasen motto onkin lyhyt ja ytimekäs; Älä koskaan luovuta. Lapsen ollessa pieni nainen hankki itselleen korkeakoulututkinnon, josta hän oli haaveillut 15-vuotiaasta asti.

– Viimeksi tällä viikolla olen miettinyt, miten olen selvinnyt näistä vuosista, ja olen todennut, että myönteinen asenteeni on osoittautunut vahvuudekseni. Jokainen elää vain kerran. Kun jotain haluan, sen myös teen vaikka miten päin.

Vaikka Pirskanen pitää huhtikuun tavoitteen kirkkaana mielessään, lapsi menee silti kaikessa etusijalle. Nainen peräänkuuluttaa maalaisjärjen käyttöä tässäkin asiassa, vaikka haaveena olisikin, että kisoissa tulisi menestystä.

– Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Pitää pitää jalat maassa ja mennä päivä kerrallaan ja toivoa, että kaikki menee hyvin.

– Vaikka kuinka olisin kisadieetillä, minun tarpeeni eivät mene pojan edelle. Jos hän on kipeä, se olen minä, joka olen pois sieltä salilta, lukipa kalenterissa mitä tahansa.

Pirskanen kertoo, että jos kisoissa tulee menestystä, hän saattaa jatkaa kisaamista joku toinen kerta. Vielä nyt tulevaisuuden haaveet ovat kuitenkin melko arkisia. Hän haaveilee erityisesti siitä, että sekä hän että lähipiiri pysyisivät terveenä. 

***