"Yhdenkään naisen ei tulisi kuulla, ettei hän voi urheilla" – tasa-arvo ei toteudu urheilumaailmassa

– Jotta voimme taata kaikille yhtenäiset osallistumismahdollisuudet, on meidän osattava hyödyntää naisten ja tyttöjen kokemuksia ja innovaatiokykyä. Tämä on yksi 2000-luvun suurimmista haasteista, linjasi UNESCO:n pääjohtaja Irina Bokova 13.6.2014 Finlandia-talolla 6. naisten liikunnan ja urheilun IWG-maailmankonferenssissa.

– Vaikka maailman tasa-arvotilanne on parantunut vuosien varrella merkittävästi, ovat naiset edelleen monien päätöksentekoprosessien ulkopuolella. Tämä on ihmisoikeuskysymys, mutta myös uhka kestävälle kehitykselle. Siksi Brightonin julistus on edelleen tärkeä, Bokova sanoo. 

Tyttöjen ja naisten tasa-arvon edistämiseen sitouttavan Brightonin julistuksen on allekirjoittanut 419 liikuntajärjestöä eri puolilta maailmaa. Paljon on kuitenkin tehtävää ennen kuin voidaan sanoa, että urheilussa on saavutettu tasa-arvo. 

Naiset valmiita urheilun johtotehtäviin

Naisten osallistumismahdollisuudet liikunnan ja urheilun parissa ovat lisääntyneet, mutta naisten määrä urheilun ja valmennuksen johtotehtävissä ei silti ole kasvanut. Kansainvälisen Triathlonliiton puheenjohtaja Marisol Casado painottaa kuitenkin myönteisen ilmapiirin merkitystä. Hänen mukaansa liikunnan ja urheilun parissa toimivat naiset ovat valmiita ottamaan paikkansa johtotehtävissä. 

Lontoon kesäolympialaisissa vuonna 2012 nais- ja miesurheilijoiden määrässä ei ollut merkittävää eroa. Sen sijaan naisvalmentajien osuus oli vain 11 prosenttia miesten osuuden ollessa 89 prosenttia. Leanne Norman Leeds Metropolitanin yliopistosta korosti, että monessa lajissa parhaat valmentajat voivat olla naisia, mutta he eivät silti saa tasa-arvoisia mahdollisuuksia miesten kanssa.

 Penny Werthner Calgaryn yliopistosta esitteli tutkimusta, jossa havaittiin, että naisvalmentajat toimivat roolimalleina välittäen tärkeällä tavalla arvoja, asenteita ja erilaisia käytösmalleja.

Naisten osallisuutta lisätään tiedolla ja näkyvyydellä 

Yli puolet maapallon väestöstä on naisia. Siihen ei ole varaa, että puolikas väestöstä ei liikkuisi terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumattomuuteen on löydettävä soveltuvia ratkaisuja jokaisessa kulttuurissa. Ratkaisujen syntymiseksi peräänkuulutettiin samanlaista uutta otetta, jota voi nähdä tekniikan maailmassa. 

Professori Anita White painotti kampanjoinnin ja näkyvyyden tärkeyttä. Tyttöjen koulutusmahdollisuuksia kartoittavan UNGEI-raportin mukaan naisten pääsyä koulutuksen piiriin tulee parantaa sekä lisätä tietoisuutta tasa-arvoa tukevista julkilausumista, kuten Brightonin julistuksesta. 

Myös julkinen keskustelu auttaa poliittisen tahdon aktivoimista ja resurssien kohdentamista. Järjestöjen olisi tärkeää hyödyntää huippututkimusta ja muistaa soveltaa käytäntöjä paikalliseen kulttuuriin stigmatisoinnin välttämiseksi. 

Esimerkkiä antoi seitsenkertainen paralympiavoittaja Muffy Davis, joka halvaantumisen myötä luuli olevansa lopullisesti huippu-urheilun ulottumattomissa. Tutustuttuaan vammaisurheiluun hän päätyi harrastamaan laajemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedon levittäminen on Davisin mukaan avainasemassa. 

– Meidän on näytettävä maailmalle, että kaikki on mahdollista. Meidän on kannustettava ja hyödynnettävä paralympiaurheilijoita mediassa. Yhdenkään naisen ei tulisi kuulla, ettei hän voi urheilla, hän painottaa.