Kirjakauppaliiton mukaan painettua tietokirjallisuutta on myyty tänä vuonna hieman viime vuotta enemmän. Kustantajat puolestaan kertovat sen myynnin romahtaneen viime vuodesta yli kymmenellä prosentilla kolmen ensimmäisen kvartaalin aikana.
Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta molemmat luvut ovat totta, selittää tietokirjallisuuden professori Anne Mäntynen Helsingin yliopistosta. Ero selittyy sillä, että kirjakaupat ottavat myyntiin lähinnä kirjoja, joiden ne uskovat menevän kaupaksi.
– Listaykkösiä ostetaan ja luetaan, mutta paljon jää katveeseen. Nimikkeitä kustannetaan vuosittain hirveä määrä. Osalla niistä myynti voi jäädä 300:aan, Mäntynen kertoo STT:lle.
Viime vuosina tietokirjamyynti on ollut yhä kapeamman kärjen varassa. Esimerkiksi Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala) ja Jari Tervon Loiri (Otava) ovat myyneet valtavasti.
– Tunnetun kirjailijan ja tunnetun henkilön yhdistäminen voi tuplata kiinnostuksen kirjaa kohtaan, Mäntynen sanoo.
Lue myös: Ennätyksiä murskannut Tuntematon Kimi Räikkönen vuoden myydyin kirja
Vaikka tietokirjamyynnin kärki kapenee, kustantamojen valikoima ei Mäntysen mukaan ole supistunut. Hänen mukaansa yllättävästäkin kirjasta voi tulla suosittu, minkä lisäksi painotekniikan kehitys on mahdollistanut pienten painosten tekemisen kohtuuhintaan.
– Lisäksi varsinkin pienemmillä kustantajilla on oma profiilinsa ja ideologisiakin syitä julkaisemiseen.
Lue myös: Räikkönen-kirjalle hurja kunnianosoitus – kisaa vuoden elämäkerta -teoksesta Tiger Woodsin ja Lionel Messin kanssa!
Plagiointi ja huuhaa harvinaista
Mäntysen mukaan suomalaisen tietokirjallisuuden laatu on pysynyt hyvänä. Samaa mieltä on Suomen tietokirjailijoiden Tietokirjallisuuden edistämispalkinnon marraskuussa saanut pitkäaikainen tietokirjailija ja kriitikko Veli-Pekka Leppänen.
– Laatu on riittävän hyvä, vaikka se vaihteleekin vuosittain. Jotkut kustantamot tosin ovat luovuttaneet ja julkaisevat vain kissakirjoja, Leppänen kärjistää.
Hänen mukaansa hyvä laatu näkyi esimerkiksi kaikista kuudesta tämänvuotisesta Tieto-Finlandia-ehdokkaasta. Päteviä tarjokkaita olisi ollut vielä kärjen takanakin.
Hyvästä yleislaadusta huolimatta kuluneen vuoden aikana tietokirja-alalla on ollut useampikin kohu plagiaattien ja huuhaakirjojen vuoksi.
– Tämä kertoo kustantamojen kiireestä ja säästöistä, arvioi Mäntynen.
– Välillä huoletti, onko kustannustoimittaminen lopetettu kokonaan, Leppänen sanoo mutta kertoo huolensa hälventyneen sittemmin.
Hän korostaa, että kopioitujen tai virheellisiä tietoja sisältävien kirjojen osuus on kaikista nimikkeistä häviävän pieni. Mäntysen mukaan ne ovat kuitenkin aiheuttaneet mainehaittaa koko alalle.
– Suurempana ongelmana alalle pidän sitä, mistä löytyy uusia kirjoittajia.
Leppäsen mukaan kustantamot voisivat olla tässä aktiivisempia ja etsiä tekijöitä aktiivisesti esimerkiksi yliopistoista.
– Yliopistoissa tehdään paljon hyvää tutkimusta, mutta usein tutkijat kirjoittavat toisilleen. Parhaat tutkijat eivät välttämättä tee tietokirjoja, eikä yliopistoissa opeteta kirjoittamaan kansalle.
Kirjat kirjoitetaan apurahoilla
Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tietokirjat tehdään apurahojen avulla. Lisätuloja tekijät saavat esimerkiksi kirjastojen lainauskorvauksista ja jotain pientä kirjojen myynnistäkin. Silti valtaosa tietokirjoista tehdään oman työn ohessa.
– Koko elantoa tietokirjallisuudesta on vaikea saada, Mäntynen sanoo.
Hänen mukaansa apurahatilanne on kuitenkin parantunut viime vuosina.