Moni kantaa oppimaansa sisäistä puhetta mukanaan lapsuudenkodista asti. Melko pienilläkin teoilla voi kuitenkin varmistaa, ettei itse siirrä keho-ongelmaa omille lapsilleen.
Moni vannoo, ettei toimi oman lapsensa kanssa kuten omat vanhemmat ovat toimineet. Alitajuisia toimintamalleja ei kuitenkaan pääse pakoon. Niitä voi kuitenkin oppia tiedostamaan – ja siten muuttamaan.
LUE MYÖS: Moni parjaa itseään peilin edessä ja kommentoi myös kaverin lihomiset ääneen – psykologi kertoo ongelmakohdan: "Elämä jää aika yksioikoiseksi ja yksipuoliseksi..."
Älä siirrä keho-ongelmiasi lapsillesi
Moni kantaa oppimaansa sisäistä puhetta mukanaan lapsuudenkodista asti. Kotona lapsi oppii, miten omaan kehoon suhtaudutaan; moni toistaa vielä aikuisenakin oppimaansa mantraa siitä, miten vyötärölle on taas kertynyt kaksi kiloa ja herkutkin pitäisi asettaa pannaan.
Toivoa kuitenkin on. Melko pienilläkin arjen teoilla voi varmistaa, ettei siirrä ikään kuin perintönä saamaansa keho-ongelmaa jälleen eteenpäin omille lapsilleen.
– Kun saamme lapsia ja varsinkin, kun omat lapset alkavat kasvaa, se on aikuisille tuhannen taalan paikka työstää omaa kehosuhdettaan. Lapsethan imevät aikuisista vaikutteita kuin sienet, sanoo psykologi, valmentaja ja kouluttaja Katarina Meskanen PsyKatista.
Moni vannoo, ettei toimi oman lapsensa kanssa kuten omat vanhemmat ovat toimineet. Alitajuisia toimintamallejaan ei kuitenkaan pääse pakoon.
– Emme voi opettaa lapselle sellaista, mitä meillä itsellämme ei ole. Itse täytyy ensin opetella armollisuus ja joustava ja lempeä suhtautuminen omaan ulkonäköön. Sitä kautta sitä voi mallintaa myös lapselle, Meskanen sanoo.
Jos ei olisi lapsilleenkaan näin julma, miksi olen itselleni?
Tärkeintä on olla ensin kiltti itseä kohtaan.
– Kukaan ei olisi omia lapsiaan kohtaan niin julma kuin mitä on itseään kohtaan, esimerkiksi peilin edessä. Tätä samaa ajatusta voi ajatella toisin päin: jos ei olisi lapsilleenkaan näin julma, miksi olen itselleni? Lapsethan imevät minusta vaikutteita ja katsovat, miten äiti tai isi suhtautuu itseensä, Meskanen sanoo.
– Voi pohtia, kuka oikeuttaa puhumaan lasten äidille noin? Se on tosi pysäyttäväkin ajatus. Julmien ajatusten voi kysyä itseltään, mitä sanoisin itselleni, jos kyseessä en olisikaan minä, vaan paras ystäväni? Entä, jos tämä tapahtuisi lapselleni tai miehelleni?
Moni ongelma kasvaa mielessä oikeaa kokoaan isommaksi. Esimerkiksi akne tai psoriasis voivat tuntua maailman kaatavilta ongelmilta. Tärkeää olisi oppia näkemään itsensä muutenkin kuin ulkonäön edustajana.
– Jos on vaikka akneiho, voisi ajatella, mitä kaikkea muuta minussa on. Nyt on hankalaa ihon kanssa, mutta voisinko tulla toimeen sen kanssa? Miten helpottaisin tuskaa tästä?
2:30