Somevaikuttaja ja podcastjuontaja Hanna Tikander on avoimesti kertonut elämänsä kipukohdista: riippuvuudesta toipumisesta, mielenterveyshaasteista sekä epäonnistuneista hedelmöityshoidoista. Suurin oppi vaikeuksista on ollut, ettei kaikkea voi eikä tarvitse hallita yksin.
”Joka kerta, kun olen julkisesti jakanut henkilökohtaisia kipeitä kokemuksiani, olen huomannut, kuinka niihin liittyvä häpeä menettää voimansa, kun siitä puhuu ääneen.” Hanna on myös ymmärtänyt, ettei yksin olisi aina tarvinnut yrittää selviytyä.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyden kriiseihin olisi ollut hyvä hakea apua jo paljon aikaisemmin, hän sanoo.
Kiitollisuus ja nöyryys ovat Hannalle tässä hetkessä päällimmäiset tunteet. Ensimmäisen lapsen odotus on sujunut hyvin. Kalenterissa on palavereja, yhteistyökuvioita ja somesisältöjen tekoa.
”Välillä toki huomaan, että olen taas ottanut liikaa vastuita. Sitten täytyy pysähtyä ja muistaa, että nyt mennään eri voimavaroilla, jättää tilaa tekemisten väliin. Hoidan silloin hyvinvointiani lepäämällä, liikkumalla ja näkemällä ystäviä.”
Hanna tuntee nyt itsensä onnelliseksi ja se ei ole hänelle itsestäänselvyys. Vuosi sitten epäonnistuneet hedelmöityshoidot johtivat uupumukseen ja toivat pintaan vanhoja mielenterveyshaasteita.
”Jälkikäteen olen tajunnut, että olin huonommassa kunnossa, kuin ymmärsinkään. Selviydyin, koska olin jo silloin oivaltanut, että jos olen joskus ollut onnellinen, voin olla sitä uudestaankin.”
”Olen nyt lempeämpi.”
Aiemmin Hanna on pyrkinyt kontrolloimaan elämäänsä, tottunut uskomaan, että elämä on projekti, jonka voi ratkaista tahdonvoimalla, kunhan vaan tekee kaiken oikein.
”Kun sain tietää, että hedelmällisyyteni on romahtanut yritin hallita ja kontrolloida jokaista asiaa. Opin, ettei se ole mahdollista. Kun luovuin suorittamisesta, stressi hellitti ja tilalle tuli kärsivällisyyttä. Kriisihetkellä sain paljon vertaistukea somekanavieni kautta ja koin, että voin kokemukseni jakamalla auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia".
