Tampereen Tesoman henkirikokseen haettiin ratkaisua alueella asuvien miesten DNA-näytteitä keräämällä ja testaamalla. Voitaisiinko samaa menetelmää hyödyntää myös toisessa, pitkään Tampereella selvittämättä olleen henkirikoksen tutkinnassa? Periaatteessa keino olisi käytettävissä, jos tappajan DNA olisi onnistuttu saamaan talteen.
Kun poliisi tutkii vakavia rikoksia, sillä on käytössään laaja arsenaali erilaisia pakkokeinoja. Tavanomaisimmasta päästä ovat esimerkiksi telepakkokeinot – puhelimen kuuntelut, viestien vastaanottajien selvittelyt sekä laitteiden paikannukset.
Poikkeuksellisessa tilanteessa poliisilla on kuitenkin mahdollisuus turvautua myös harvinaisempiin menetelmiin, kuten DNA-näytteiden massatestauksiin.
Sellaisia tehtiin esimerkiksi Ulvilan surman tutkinnassa ja Tampereen Tesoman henkirikoksen tekijän etsinnöissä.
Tesomalla testattiin noin 1000 alueella asunutta tai sieltä henkirikoksen jälkeen pois muuttanutta miestä. Tekijää testauksilla ei löydetty, sillä hän ennätti ilmoittautua poliisille itse ennen omaa testivuoroaan.
Testauksista saattoi silti olla tutkinnassa hyötyä poliisille – massatestauksien avulla poliisi voi lopettaa vääriä tutkintalinjoja ja hälventää epäilyjä syyttömien ihmisten kohdalla.
Perusteet saattaisivat löytyä
Pakkokeinolain mukaan DNA-testi voidaan tehdä ihmiselle, jota ei epäillä rikoksesta, jos tutkittavana on vakava rikos, joka jäisi muuten todennäköisesti ratkaisematta.
Pakkokeinon käyttämisen edellytyksenä on, että tekijä saisi tutkittavasta rikoksesta oikeudessa ainakin neljä vuotta vankeutta.
Tampereen Hervannassa syyskuussa 2011 surmatun kiinalaisnaisen tapausta on tutkittu tappona. Rikoslain mukaan taposta tuomitaan tekijälle vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistus.
Rikosnimikkeen osalta mahdollisuus massatestausten hyödyntämiseen tapauksen tutkinnassa siis olisi. Tapaus on myös ollut selvittämättä yhdeksän vuotta, eikä se näyttäisi olevan ratkeamaisillaan, joten myös toinen vaatimus näyttäisi täyttyvän – siis se, että rikos voisi jäädä muuten ratkaisematta.
Testaaminen edellyttäisi kuitenkin tietysti sitä, että mahdollisen tappajan DNA on onnistuttu taltioimaan tapahtumapaikalta.
Tiedossa ei ole, onko Hervannan henkirikoksen kohdalla näin. Tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Pari Nieminen ei suostu asiaa avaamaan.