Tesoman henkirikoksen selvittämiseksi kerätty valtaisa määrä tesomalaisten dna-näytteitä tuhotaan, kun tapaus saa loppuratkaisun oikeussalissa lähitulevaisuudessa.
Poliisi keräsi kolmen ja puolen vuoden aikana noin 1000 dna-näytettä surmapaikan lähellä asuvilta ja henkirikoksen jälkeen alueelta pois muuttaneilta miehiltä.
Massiivinen keräysoperaatio aloitettiin, kun poliisi löysi tekovälineeksi epäillyn puukon verityön tapahtumapaikan läheltä ja onnistui taltioimaan siitä näytteen tuntemattoman miehen dna:sta.
Suomessa dna-näytteitä kerätään tässä mittakaavassa äärimmäisen harvoin.
Edellisen kerran massatestauksia on tehty Ulvilan surman tutkinnassa. Tuolloinkaan näytteitä ei tosin kertynyt yhtä paljoa kuin Tesoman tapauksessa.
– Onhan tällainen (massatestaaminen) varsin poikkeuksellista. Tätä menetelmää on kuitenkin maailmalla käytetty menestyksekkäästi, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Testistä ei voi kieltäytyä
Poikkeuksellinen menetelmä vaatii poikkeukselliset olosuhteet.
Pakkokeinolain mukaan dna-testi voidaan tehdä ihmiselle, jota ei epäillä rikoksesta, jos tutkittavana on vakava rikos, joka jäisi muuten todennäköisesti ratkaisematta. Edellytyksenä on, että tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.
Näin dna-testeistä määrätään pakkokeinolain 8. luvun 32 §:ssä:
Jos on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, saadaan DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai ruutisavunäytteen ottamiseksi taikka muun vastaavan tutkimuksen suorittamiseksi tarpeellinen henkilönkatsastus tehdä ilman hänen suostumustaankin henkilölle, jota ei epäillä kyseisestä rikoksesta.
Edellytyksenä tällaiselle henkilönkatsastukselle on, että tutkimuksella on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteen oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. DNA-tunnisteet ja vastaavat tutkintatulokset on hävitettävä ja säilytetyt näytteet tuhottava, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.

