Voiko mielialahäiriötä hoitaa vitamiineilla ja hivenaineilla? Lääkäri kommentoi

Isa Merikallio, yritysjohdon valmentaja ja konsultti, sai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin yllättäen. Merikallio kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jossa hän tutkii esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Merikallio itse ei ollut halukas syömään mielialalääkkeitä.

– Perinteisesti suositellaan lääkitystä ensimmäiseksi. En ollut siihen halukas. Terapiahan on tietysti edelleen toimivaa, mutta aika hidasta, eikä ole itsestäänselvyys, että jokainen siihen pääsee.  Lähdimme kokeilemaan hivenaineita ja aminohappoja, Merikallio kuvaa.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä. Hoitokokonaisuus kuitenkin suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Huomioon otetaan esimerkiksi potilaan ikä, muut sairaudet, psykososiaalinen tilanne, joskus mukana oleva traumatausta, mahdolliset lääkesivuvaikutukset ja sairauden vaihe, kertoo lääketeen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma.

Lauermalla on unilääketieteen erityispätevyys. Päätyönään hän toimii psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä.

– Mielialaa tasaava lääkitys vähentää mania- ja masennusjaksoja. Muutakin lääkitystä käytetään tarvittaessa sen mukaan, millainen sairauden vaihe on meneillään. Potilaan ja hänen perheensä on hyvä saada sairaudesta kaikki sovellettavissa oleva tieto. Muun muassa elämäntapojen säännöllisyys, normaalin unirytmin ylläpito ja päihteiden välttäminen tekevät maniavaiheet vähemmän todennäköisiksi, Lauerma kuvaa.

– Liikunta on hyödyksi masennustilojen ehkäisemisessä ja hoidossa. Erityisesti sairauden alussa, itsemurhayllykkeiden ilmetessä, ja niissä tilanteissa, joissa potilaan ihmissuhteet ovat muodostuneet ongelmallisiksi, psykoterapia voi olla suureksi avuksi. Kaikkein lamaavimmissa ja psykoottisissa masennustiloissa samoin kuin rajuimmissa manioissa tehokkainta on anestesiassa annettava aivojen sähköhoito, hän jatkaa.

Aivojen magneettistimulointia Suomessakin

Isa Merikallio tutustui diagnoosin saatuaan myös uudenlaisiin hoitomuotoihin, kuten neuroterapiaan.

– Maailmalla on jo aika edistynyttä suoraa neuroterapiaa, jossa aivoja stimuloidaan. On myös ravintoterapiaa, jossa selvitetään, mitä puutteita ihmisellä on, Merikallio sanoo.

Neuroterapia on myös Lauermalle tuttu termi.

– Aivojen magneettistimulointia transkraniaalisesti, eli kallon luiden läpi, käytetään kokeellisesti monin paikoin psykiatrian poliklinikoilla Suomessakin. Sitä pidetään lupaavana ehdokkaana hoitomuotojen joukkoon, mutta toistaiseksi on ennenaikaista sanoa sen sovellettavuudesta enempää, hän toteaa.

"Harvinaisena syynä B-ryhmän vitamiinien puute"

Neuroterapiaa Merikallio ei ole vielä päässyt kokeilemaan. Ravintoterapiaa kyllä.

– Käytännössä kaapissani on pitkä rivi ravintoaineita, vitamiineja ja hivenaineita, joita popsin tarkan reseptin mukaan. Näin yhden henkilön näkökulmasta olen yllättynyt vaikutuksista positiivisesti, Merikallio sanoo.

Suomessa lääkäri määrää ravintolisiä ja vitamiineja, jos potilaalla havaitaan kokeissa jokin puutostila.

– Kaksisuuntaisen mielialahäiriön taustalla harvinaisena syynä voi olla muun muassa B-ryhmän vitamiinien puute. Verikokeet ovatkin välttämätön osa sairauden diagnosointia ja hoitoa Lauerma sanoo.

– Myös D-vitamiinin puutteen osuutta erityisesti masennustiloissa on tutkittu paljon. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa D-vitamiinin puute oli yleisempi mielialahäiriöpotilailla kuin skitsofreniaa sairastavilla. Syysuhde on epäselvä, sillä masennukseen liittyy usein huono ravitsemus seurauksena, ei syynä, hän jatkaa.

Merikallion vitamiinit ja aminohapot eivät ole lääkärin määräämiä.

– Suomessa on jo lääkäreitä, jotka näitä suosittelevat. Suomessa ollaan tilanteessa, jossa lääkäri määrää yleensä lääkkeitä. Psykiatrini lämpimästi suositteli kokeilemaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja, muttei varsinaisesti niitä määrännyt, Merikallio sanoo.

Tavanomainen hoito on Lauerman mukaan kiistatta tehokasta. Pienellä osalla potilaista hoitotasapainon saavuttaminen voi kuitenkin olla vaikeaa.

– Näin on erityisesti silloin, kun kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla on samanaikaisesti persoonallisuushäiriö, päihdeongelma tai molemmat.

"Menetelmiä, joista ei ole näyttöä, ei voi suositella"

Tärkein kysymys on vielä kysymättä. Voiko apua saada hivenaineista ja aminohapoista? 

Lauerman mukaan yksilötasolla on hyvin vaikeaa arvioida, mikä nimenomainen tekijä on auttanut potilasta.

– Sairaus ei aina ole krooninen, vakaita vaiheita voi olla välillä ilman hoitoakin, ja monen tekijän vaikuttaessa samanaikaisesti on vaikea sanoa mikä niistä on ratkaiseva. Hivenaineiden ja aminohappojen tehosta ei ole näyttöä, mutta muun muassa aminohappo tryptofaania on kyllä käytetty lääketieteellisesti, lähinnä kokeellisesti, niin unilääkkeenä kuin masennuslääkityksen tehostajanakin, Lauerma sanoo.

– Menetelmiä, joista ei ole näyttöä, ei voi suositella. Kaikki yleisesti tehokkaiksi ja turvalliseksi osoitetut hoidot otetaan tietenkin käyttöön lääketieteessä. Omega-3-ryhmän rasvahappoja on tutkittu paljon mielialahäiriöiden hoidossa. Tulokset ovat keskenään ristiriitaisia, mutta hienoista vaikutusta voi olla, ja haitat ovat vähäisiä, hän jatkaa.

Jos haluaisi kokeilla hivenaineita ja aminohappoja mielialahäiriön hoidossa, kannattaa ensin keskustella erikoislääkärin kanssa.

– Haitattomat ja potilaan hyviksi kokemat oheishoidot eivät ole ongelma, Lauerma sanoo.

– Vaikuttaviksi osoitetuista hoidoista ei kuitenkaan pidä luopua, sillä sairauteen liittyy huomattava  itsemurhariski, ja myös muut psykososiaaliset katastrofit ja työkyvyttömyys ovat ilman hoitoa yleisiä.