Digimaailman mallit normalisoivat haitallista toimintaa myös ruudun ulkopuolella.
Pojat altistuvat sosiaalisessa mediassa entistä enemmän naisvihamieliselle sisällölle, kertoo Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Julia Sangervo.
– Erityisen herkkiä tällaisten asenteiden omaksumiselle ovat sellaiset pojat, jotka kokevat yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta tai joilla ei ole elämässä turvallisia aikuisia, joiden kanssa puhua esimerkiksi tunteista ja ihmissuhteista. Tällöin some voi muodostua ikään kuin pääasialliseksi opettajaksi näissä aiheissa.
Sangervo huomauttaa, että pojat altistuvat naisvihamielisille asenteille myös digipelien kautta. Sosiaaliseen mediaan ja peleihin liittyy samoja haittavaikutuksia, mutta ne vaikuttavat poikiin eri mekanismilla.
Sosiaalisessa mediassa algoritmit suosivat vahvoja tunteita herättäviä sisältöjä, ja jos poika katsoo muutaman kerran naisvihamielistä sisältöä, järjestelmä alkaa tarjota sitä lisää – ja asteittain jyrkempänä.
Sangervon mukaan pelien ongelma sen sijaan on se, että niissä on yhä vahvoja sukupuolistereotypioita. Naisia siis esitetään heikompina objekteina, eivätkä he välttämättä ole itsenäisiä hahmoja, vaan usein kapea-alaisissa rooleissa, kuten kauniina väkivallan uhreina tai pelastettavina.
Pojat saattavat törmätä naisvihamielisiin asenteisiin myös peliyhteisöissä, joissa pelaajat kommunikoivat keskenään.
– Voi olla esimerkiksi halveksuvaa puhetta naisista tai vähättelyä, että tytöt eivät osaa pelata. En missään nimessä halua demonisoida pelaamista. Siellä on paljon myös hyvää, ja nykyään on myös uudenlaisia pelejä, joissa naishahmoja esitetään monipuolisemmassa valossa, mutta vanhempien olisi hyvä olla asian suhteen hereillä, Sangervo toteaa.
