Hannele, Risto ja Thea ovat kaikki seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia senioreita. He toimivat Seta ry:n kokemuskouluttajina, sillä he haluavat taata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville yhdenvertaisen vanhuuden.
Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2019. Julkaisemme artikkelin uudestaan Pride-viikon kunniaksi.
Viisitoista vuotta avioliittoa ja kotiäitiyttä takana. Hannele Savisalon mieleen hiipii nuoruudesta tuttu tunne – naiset kiinnostavat häntä erityisellä tavalla.
Avioliitto saa kuitenkin jatkoa. Kymmenen seuraavan aviovuoden aikana tunne vahvistuu vahvistumistaan. Sitä ei saanut vaimenemaan edes viisi lasta eikä aviomies.
Vuonna 2005 Hannele päättää, että on aika tehdä muutos ja ottaa ohjat omasta elämästä.
Asiasta kertominen kuitenkin jännittää naista. Oikeammin sanottuna mikään ei ole pelottanut niin paljon kuin sen sanominen ääneen rakkaimmille.
Entiset aviomiehet samassa joulupöydässä
Hannele neuloo sukkia harmaassa nojatuolissa. Erosta on jo yli kymmenen vuotta ja nainen nauttii elämästä Helsingin Pasilassa.
Taakse on jäänyt kolmen vuoden suhde naisen kanssa. Parisuhteen aikaan joulupöydässä istui naisten lapsien lisäksi myös entiset aviomiehet vierekkäin.
– Kyllä he hyvin pärjäsivät, Hannele naurahtaa.
Nyt 63-vuotias nainen elää sinkkuna ja toimii aktiivisesti Seta ry:n sateenkaarisenioreissa.
– Elämä on nyt aika hyvin. Oikeastaan paremmin ei voisi olla.
2000-luvulla kaapista ulos tuleminen oli naisen mukaan hyvä asia. Ilmapiiri oli suvaitsevainen.
– Se oli jo sellaista aikaa, että näistä asioista pystyi puhumaan. En ole koskaan saanut negatiivista palautetta.
Risto antoi kasvot HIV:lle
Asenteet ovat todella muuttuneet viidenkymmenen vuoden aikana. Vielä 1970-luvulla homous oli rikos, sitten se luokiteltiin sairaudeksi ja edelleen hävettäväksi leimaksi.
