Seniorihomo Risto, 68, pahoinpideltiin nuorena aidanseipäällä – nykyisellään olot "varmasti sata miljoonaa kertaa paremmat"

Video: Helsinki Pride -viikko käynnistyi maanantaina.

Kun nuori Risto Hartikainen tajusi 1950-luvulla olevansa kiinnostunut samasta sukupuolesta, hän ei osannut edes nimetä seksuaalisuuttaan.

Nimen antoi vasta murrosikäisenä luettu Ilta-Sanomat.

– Heillä oli todella iso lööppi, että Helsingistä on löydetty homopesä. Tuli tunne siitä, että onpa ihanaa, nyt minullekin on koti, Hartikainen naurahtaa.

– En kyllä löytänyt enkä ole vieläkään löytänyt sitä homopesää, Hartikainen kuittaa.

"Turpiin tuli oikein kunnolla"

Homoseksuaalisuus oli Hartikaisen nuoruudessa rikos, ja asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan todella jyrkkiä, joten Hartikainen pysyi ”visusti kaapissa”.

Koulukaverit arvasivat silti Hartikaisen homouden, mikä johti väkivaltaan.

– He kävivät nyrkeillä ja aidanseipäillä kimppuuni. Turpiin tuli oikein kunnolla, Hartikainen muistelee.

Kaikki elivät kaksoiselämää

Lähes jokainen seksuaalivähemmistöön kuuluva eli Hartikaisen mukaan kaksoiselämää.

Hartikainen kokee, ettei Suomessa ole puhuttu vieläkään riittävästi esimerkiksi homouden takia vankilaan joutuneiden ihmisten kohtaloista.

Vaikka homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos vuonna 1971, se oli yhä sairaus vuoteen 1981 asti.

– Jos olit homo, jouduit psykiatriseen hoitoon. Minun piti yhä suojella itseäni, kun en halunnut hullujenhuoneellekaan.

– Tulin ulos kaapista vasta vuonna 1994, Hartikainen pohtii.

Kulissiavioliitto kaatui: "Homo mikä homo"

Ratsastusopettajana työskennellyt Hartikainen meni 1980-luvulla jopa heteronaisen kanssa naimisiin välttyäkseen leimaantumiselta.

Hartikainen halusi, etteivät oppilaat jättäisi tulematta hänen tallilleen miehen suuntautumisen takia.

– Elin elämää heteronaisen kanssa, mutta eihän siitä tullut mitään. Homo mikä homo, enhän minä muuttunut miksikään, Hartikainen sanoo.

Eroaminenkaan ei onnistunut ihan noin vain. Oikeus tarvitsi jonkinlaisen syyn erolle, mutta Hartikainen halusi yhä välttää leimaantumista.

Asia ratkesi, kun vaimo otti yhteyttä vanhaan koulukaveriinsa, ja he todistivat oikeudessa harrastaneensa seksiä keskenään.

Näin eron syyksi voitiin merkata uskottomuus, ja Hartikainen saattoi pysyä kaapissa.

Myös vanhus voi olla trans

Nykyisellään seksuaalivähemmistöjen olot ovat Hartikaisen mukaan ”varmasti sata miljoonaa kertaa paremmat”.

Tekemistä kuitenkin riittää, ja Hartikainen onkin mukana Setan toiminnassa kokemuskouluttajana.

Homoseksuaalisuuteen asennoidutaan yhä usein vain nuorten ihmisten juttuna.

Hartikainen toivoo esimerkiksi vanhuspalveluiden työntekijöiden saavan koulutusta, jotta he voivat kohdata seksuaalivähemmistöjä nykyistä paremmin.

– Vanhuspalvelulaitoksessa saattaa olla transihminen – vaikka mies, joka haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Se on hänen identiteettiään. Ymmärtääkö laitos sitä? Hartikainen kysyy.

Muistisairaus uhkakuvana

Myös yksinäisyys on Hartikaisen mukaan iso ongelma.

– Seniorihomot ovat usein todella yksinäisiä. Suku on saattanut heittää jo aikoja sitten pellolle, ja kotona pitäisi olla yksin. Yksinäisyys on tappavampaa kuin mikään muu.

Ongelman torjumiseksi Hartikainen on mukana Sateenkaariseniorit-ryhmän toiminnassa.

Ryhmä kokoontuu ja tarjoaa vertaistukea yli 55-vuotiaille sateenkaari-ihmisille.

Omalla kohdallaan 68-vuotias Hartikainen pitää pahimpana uhkakuvanaan mahdollista muistisairautta.

– Jos minulle tulee muistisairaus, arvokas vanhuuteni menee siinä, kun alan pelkäämään, milloin homoseksuaalisuudella taas on rikosoikeus tai sairausluokitus päällä, Hartikainen miettii.

Ohjelmassa piknik Kaivopuistossa

Pride-viikko huipentuu lauantaina suureen kulkueeseen ja puistojuhlaan Helsingissä.

Risto Hartikainen on luonnollisesti mukana menossa paikan päällä.

– Meillä senioreilla on upea rekka, johon olemme tehneet kylttejä. Menemme sillä Senaatintorilta Kaivopuistoon, jossa meillä on piknik, Hartikainen hehkuttaa.