Aika moni autonvalmistaja toivoo tänä päivänä, että se omistaisi sen kuuluisan kristallipallon. Siitä voisi kurkata, mihin vaihtoehtoihin tulevaisuuden autojen liikuttajana kannattaa satsata.
Moni on ollut jo pitkään sitä mieltä, ettei yhtä ja ainoaa ratkaisua ole olemassa. Esimerkiksi sähköautot ovat toimiva ratkaisu kaupunkiliikenteessä, mutta pitkän matkan taittajaksi niistä ei massatuotteena ole. Akut kehittyvät kyllä koko ajan, mutta jotenkin on vaikea nähdä, että tulevaisuudessa maailman teillä liikkuisi kymmeniä miljoonia sähköautoja, joilla kaikilla voitaisiin ajaa täysillä akuilla saman verran kuin nykyisillä polttomoottoriautoilla polttoainetankit täynnä.
Ladattavat hybridit ovat hyvä kompromissi. Sähköllä voidaan ajaa arkiliikenne nollapäästöillä, ja bensa tai diesel takaa riittävän toimintamatkan pidemmille matkoille. Näin ei olla myöskään riippuvaisia pelkästä sähköautojen pikalatausverkostosta, joka varmasti yleistyy vauhdilla, mutta joka ei silti riitä kattamaan kaikkien tarpeita. Lisäksi perinteinen bensan ja dieselin jakeluun keskittyvä huoltamoverkosto on jo olemassa, joten miksi ei hyödyntää sitä?
Sama filosofia pätee maakaasuautoihin, niissäkin luotetaan kahteen energiamuotoon. Maakaasulla voidaan ajaa puhtaammin kuin bensalla tai dieselillä, joten jos lähellä on maakaasun tankkausasema, se on hyvä vaihtoehto. Maakaasun loputtua matka jatkuu puolestaan bensalla. Maakaasuautot toimivat myös biokaasulla, jota voidaan tuottaa esimerkiksi muutoin haaskuuseen menevästä biojätteestä. Järkevällä logistiikalla tässä on paljon potentiaalia.
Suurin haaste polttokennoautoissa on yhä puuttuva infrastruktuuri.
