Saksa rakentaa yhtä ensimmäisistä ja suurimmista kansallisista vetyverkoista Eurooppaan. Suomessa pohditaan, miten syntyvää markkinaa voisi hyödyntää uuden teollisuuden ja viennin muodossa.
Saksan energiamyllerrys on kaikkea muuta kuin taputeltu loppuun. Maa on luopunut ydinvoimasta ja venäläisestä öljystä ja kaasusta.
Lisäksi Saksa luopuu hiilivoimasta vuoteen 2038 mennessä. Viime vuonna 56 prosenttia maan energiatarpeista katettiin uusiutuvilla energiavaroilla.
Valtion tuella rakentuvat energiainvestoinnit lasketaan sadoissa miljardeissa euroissa.
Saksalais-suomalaisen kauppakamarin toimitusjohtajan Jan Fellerin mukaan kyse on koko maan tulevaisuuden elinehdosta.
– Energiamurros ja siirtyminen uusiin energiamuotoihin on kohtalonkysymys Saksalle. Vaihtoehtoja ei ole enää montaa jäljellä.
Tuhansia kilometrejä vetyverkkoa
Vaikka tuuli- ja aurinkovoima ovat kasvaneet Saksassa nopeasti, maa tarvitsee energiantuotantoonsa myös vetyä. Rakenteilla on valtava kansallinen vetyputkisto, jonka on tarkoitus ulottua kaikkialle Saksaan.
Vetyputkistolle on myönnetty rakennusluvat 9 000 kilometrille, joista yli 500 kilometriä on jo valmis. Vetyä suunnitellaan käytettävän sekä teollisuuden että liikenteen polttoaineena.
Erityisesti maan terästeollisuus on kiinnostunut vihreän teräksen tuottamisesta vedyllä, joka on saatu uusiutuvan energian avulla talteen.
BotH2nia-verkoston viestintäpäällikön Visa Norosen mukaan Saksassa on valtava tarve sekä vedylle että vetyjohdannaisille.
– Saksassa on ihan valtavat tarpeet vetyjohdannaisille ja vedylle. On lentoliikennettä ja laivaliikennettä, jotka tarvitsevat synteettisiä polttoaineita.
Synteettiset polttoaineet Suomen kilpailuetu?
Norosen mukaan Suomi voisi nousta merkittäväksi synteettisten polttoaineiden tuottajaksi, koska kotimainen energia on päästötöntä ja Suomessa on tilaa vetyteollisuuden kasvulle.
–Voimme tuottaa vetyä vedestä, otamme talteen tehtaan piipusta hiilidioksidia, laitetaan ne yhteen ja myydään ne hyvään hintaan saksalaisille.
Noronen korostaa, että Suomi ei saisi jämähtää pelkäksi vedyntuottajaksi, koska silloin arvokkain osa työstä ja tuotosta valuu muualle.
– Synteettiset polttoaineet tarjoavat paljon paremman lisäarvon – ja paljon työpaikkoja.
Hänen mukaansa työpaikkoja syntyisi paitsi uusiin synteettisiin polttoaineisiin erikoistuviin laitoksiin myös perinteisille teollisuudenaloille.
– Synteettisten polttoaineiden tuotanto tuo lisää työpaikkoja sellutehtaisiin, kaukolämpölaitoksiin ja jätehuoltoon. Ja meillä on kilpailuetu siinä, että me voimme käyttää sellaista hiilidioksidia, jonka käyttö on sallittua Saksaan myytäviin polttoaineisiin, Noronen summaa.
Saksassa tila uusille tuotantolaitoksille sekä päästötön sähkö ovat niukkoja resursseja, mikä lisää riippuvuutta ulkomaisista toimittajista.
Saksassa on myös ymmärretty kantapään kautta, mitä riippuvuussuhteet poliittisesti arvaamattomista maista tarkoittavat. Niitä yritetään välttää tuomalla energiahuoltoa takaisin Eurooppaan.
Nestemäisiä polttoaineita voidaan viedä jo nyt
Suomen kannalta keskeistä on myös se, ettei synteettisten polttoaineiden vienti vaadi vastaavaa infrastruktuuria kuin kaasumaisen vedyn kuljettaminen.
Vihreää vetyä teollisessa mittakaavassa tuottavan P2X Solutionsin toimitusjohtaja Herkko Plit näkee tässä selkeän etulyöntiaseman.
– Vetytaloudessa keskustelu on siirtynyt liikennepolttoaineisiin. Niihin sitä infraa ei tarvitse.
Plitin mukaan Saksa toimii koko eurooppalaisen vetytalouden suunnannäyttäjänä.
– Jos Saksa tekee kansallisia velvoitteita, se vaikuttaa hyvin isosti eurooppalaiseen markkinaan ja kysyntään. Jos Saksa tekee jotain edellä, yleensä muut maat ovat sitä seuranneet.
Saksan kysyntä voi avata miljardiluokan mahdollisuudet
Saksalaisia vetyhankkeita suunnitellaan parhaillaan myös Suomeen, ja niiden arvon arvioidaan nousevan yli kahteen miljardiin euroon. Toteutuessaan ne loisivat uuden teollisuudenalustan ja työpaikkoja useille paikkakunnille.
Esimerkiksi Ouluun, Nivalaan ja Kristiinankaupunkiin on tehty saksalaisten energia-alan yritysten tonttivarauksia ja osittain hyväksytty suunnitteluvarauksia.
Euroopan suurimman talouden energiatarve on niin suuri, että tuontivedylle ja sen johdannaisille riittää kysyntää pitkälle tulevaisuuteen.
Saksan talousministeriön mukaan Saksa tarvitsee vuonna 2030 noin 95-130 terawattituntia vetyä vuodessa, kun se vuonna 2045 tarvitsee vetyä jo yli 350 vuosittaisen terawattitunnin edestä.