Viime viikolla Artem Popov heräsi kotonaan Pietarissa. Venäjän suunnistusmaajoukkueen jäsenen päiväsuunnitelmassa oli lähteä vetämään harjoituksia valmentamilleen kuntourheilijoille. Lukuisat ystäviltä saadut viestit puhelimessa muuttivat suunnitelmat. Ne kertoivat, että Venäjä oli ilmoittanut liikekannallepanosta.
Popov, 31, keskusteli asiasta valtiolla työskentelevän ystävänsä kanssa. Hänen arvionsa oli, että Popov tulisi värvätyksi ensimmäisten joukossa, koska on alle 35-vuotias ja suorittanut asepalveluksen.
Ajatus sotaan joutumisesta tuntui järkyttävältä. Popovin äiti, ja koko äidinpuoleinen suku, on kotoisin Ukrainasta. Hän on viettänyt paljon aikaa maassa, puhuu sen kieltä ja kävi peruskoulun ensimmäisen luokan Ukrainassa.
– Se, että Venäjä hyökkää toiseen maahan – äitini kotimaahan – on täysin väärin, enkä halua olla osa sitä. En voi olla. En osallistuisi hyökkäykseen edes pakon edessä, Popov sanoo.
Sotaan lähtemisestä kieltäytyminen olisi todennäköisesti johtanut vankeustuomioon. Neuvoteltuaan sekä venäläisten että suomalaisten ystäviensä ja äitinsä kanssa, hän keräsi tavaransa, hyppäsi autoonsa ja suuntasi kohti rajaa. Turistiviisumin nojalla hänellä on lupa olla Suomessa 90 päivää.
– Ylitettyäni rajan tunsin olevani turvassa. Venäjällä en enää voinut kokea niin, hän sanoo STT:lle.
Popovin mukaan on vaikea vastata kysymykseen, mitä hän ajattelee siitä, että Suomi saattaa sulkea rajansa muilta Venäjältä saapuvilta.
– Mitä voisin sanoa siihen? Se on tietenkin Suomen päätös. Uskon, että monet ihmiset ovat peloissaan Venäjällä. Samalla monilla heistä ei ole mahdollisuutta lähteä kuten minulla oli.
