Kouluikäisestä asti masennuksesta kärsinyt Mari ei ollut esikoisensa syntymän jälkeen sekaisin onnesta vaan alakulosta. Hän kuitenkin ajatteli, että äidin on parempi olla sairaalassa kuin hautausmaalla ja hakeutui hoitoon. Mari toivoo, että tuoreet äidit eivät häpeäisi mielenterveysongelmiaan vaan hakisivat niihin ajoissa apua.
Kenties se oli hormonien ansiota. Raskaana ollessaan Marin mielenterveysongelmat eivät oireilleet yhtä voimakkaasti kuin ennen. Mutta kun lapsi syntyi, palasivat masennusoireet ja itsetuhoiset ajatukset kahta kauheampina. Vähäinen uni, elämän pyöriminen vauvan ympärillä ja oman ajan niukkuus söivät jaksamista. Marista tuntui, että hän kadotti oman itsensä.
– Mies oli töissä eikä kauheasti ehtinyt auttamaan. Ei ollut aikaa nukkua juurikaan, varsinkin kun vauva heräili monesti yössä. Tulin aika ärtyneeksikin siitä, Mari muistelee.
Hän pohti vakavasti itsemurhaa – jälleen kerran.
Norjassa asuva Mari päätti hakea apua uupumukseensa paikallisesta mielenterveystoimistosta. Tuoreen äidin voimat olivat loppumetreillä. Mari ajatteli, että hänen olisi parempi olla sairaalassa kuin hautausmaalla. Lopulta Marilla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Mari ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Apua hakeva äiti ei ole epäonnistunut
Masennuksen siemen oli kylvetty Mariin jo lapsena, kun häntä kiusattiin koulussa. Koulukiusaaminen jätti syvät arvet, joiden kanssa Mari on paininut koko elämänsä.
Erityisesti nuorempana Maria pelotti puhua mielenterveysongelmistaan. Kun itsemurha-ajatukset hiipivät mieleen, hän yritti taltuttaa niitä musiikilla. Luovaksi ihmiseksi itseään luonnehtiva Mari harrastaa laulua. Musiikki on tuonut hänelle voimaa synkkinä aikoina.
Musiikki ei ole kuitenkaan poistanut mielen sopukoissa kyteviä ajatuksia. Odotusaikana Mari kertoi oireilustaan neuvolatyöntekijöille. Asia otettiin vastaan ymmärtäen. Lapsen syntymän jälkeen seurantakäynneillä kyseltiin vointia.
Vointi olisi voinut olla huomattavasti parempikin, mutta Maria hävetti puhua ongelmistaan. Mainokset, sosiaalinen media ja lehtiartikkelit tuntuivat tuputtavan kuvaa täydellisestä superäidistä, iloisesta ja pystyvästä hahmosta.
– Usein tulee tunne, että minä en ole tarpeeksi hyvä, koska en pysty pitämään kotia tarpeeksi siistinä tai käymään töissä, Mari sanoo.
Hän toivoo, että tuoreita äitejä autettaisiin ymmärtämään, että masentunut tai apua hakeva vanhempi ei ole huono tai epäonnistunut. Kaikki eivät koe heti vauvansa syntymän jälkeen pakahduttavaa rakkautta. Siitä ei pitäisi syyllistää vanhempaa, vaan tarjota keskusteluapua.
Tukiverkko kannattelee
Vaikka mies oli vauva-aikana paljon töissä, auttoivat Marin käly ja teini-ikäinen tytärpuoli aina välillä uupunutta äitiä. Silloin Mari sai hetken aikaa omaa aikaa ja tarvitsemaansa lepoa.
Mari uskoo, että moni tuore äiti hyötyisi samasta. Jos joku pystyisi hoitamaan vauvaa tunnin tai pari, pystyisi äiti tekemään omia juttujaan, joista saa voimaa. Se edistää jaksamista ja ylläpitää kuvaa itsestä muunakin kuin äitinä.
Myös superäitiyden vaatimukseen Mari on saanut tukea läheisiltään.
– Aika moni tuntemani ihminen sanoo, että jokaisella on omat asiat, joissa he ovat hyviä. Minä olen enemmän luova ihminen.
Apua Mari on saanut lisäksi norjalaisesta lastensuojelusta. Vaikka välillä Maria pelotti puhua asiasta viranomaisille, loppujen lopuksi luottamisesta oli suuri tuki.
– Kerran kun jouduin masennuksen takia sairaalaan, he totesivat vaan, että parempi että menen sinne huilaamaan kuin että yritän jaksaa liian pitkään.
Apua on parempi hakea ajoissa kuin liian myöhään. Moni kuitenkin yrittää jaksaa liian pitkään, Mari uskoo. Taustalla on usein häpeä.
Lapsi antaa myös voimaa jatkaa
Nykyään nelikymppinen Mari käy musiikkiterapiassa ja hänellä on lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Marin lapsi on kuusivuotias. Mari saa voimaa läheisyydestä lapsensa kanssa. Niinkin arkinen asia kuin lapsi kainalossa sohvalla istuminen tuo valoa synkkiin ajatuksiin.
Kun itsetuhoinen olo iskee, Mari ajattelee, kuinka kiintynyt hänen lapsensa on äitiinsä ja yrittää jälleen nousta pohjalta.
– Käytän siihen sitä, että ajattelen lapseni hymyä.
Maria kuitenkin pelottaa, miten hänen itsetuhoisuutensa kehittyy, kun lapsi on kasvanut isommaksi ja aikuistunut. Siitä hän ei ole vielä puhunut terapeutilleen.
Lapsensa kanssa Mari ei ole vielä puhunut mielenterveysongelmistaan. Niiden aika koittaa myöhemmin, kenties lapsen kasvettua teini-ikään. Lapsi on jo kysellyt äitinsä käsivarsissa olevista arvista. Mari ei ole kertonut, että jäljet ovat omatekoisia, vaan muotoillut asian niin, että arvet ovat vanhoja haavoja.
– En tiedä, miten selittää asia hänelle, Mari sanoo.
LUE MYÖS: Räde, 22, julkaisi itsestään karun rehellisen kuvan – somejätit poistivat kahdesti
Ongelmien periytyminen huolestuttaa
Lapsi on juuri aloittanut koulutien. Mari toivoo, ettei lapsi joudu kokemaan samaa kohtaloa kuin hän. Koulukiusaamisen ja mielenterveysongelmien periytyminen huolestuttavat äitiä.
Mari on yrittänyt kannustaa lastaan puhumaan kaikesta äidilleen. Hän haluaa kuunnella ja neuvoa parhaansa mukaan ja luoda luottamussuhteen, joka kantaa.
– Toivottavasti hän ei päädy tilanteeseen, jossa minä itse olen ollut. Yritin suojella omia vanhempiani omilta tunteiltani.
Moni masentunut äiti jää ilman hoitoa
Suomessa synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyyden arvellaan olevan 9–16 prosenttia, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä lisäävät muiden muassa suunnittelematon raskaus, varhainen äidiksi tulo sekä äidin yleinen masennusalttius.
Masennus vie vanhemmalta voimavaroja ja heikentää turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä äidin ja lapsen välillä. Tämä altistaa lapsen stressi- ja traumakokemuksille sekä lisää lapsen riskiä mielenterveyden häiriöihin.
Arvioidaan, että vain 20–40 prosenttia masentuneista äideistä tunnistetaan ja he saavat asianmukaista hoitoa. Monet äidit kokevat syyllisyyttä masennuksestaan, eivätkä halua tästä syystä puhua tuntemuksistaan lääkärille tai neuvolan henkilökunnalle. Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat:
- mielialan huononeminen ja mielihyvän kokemisen vaikeus
- vähäinen kiinnostus vastasyntyneeseen
- itkuisuus, ärtyisyys ja ahdistuneisuus
- avuttomuuden ja arvottomuuden tunne
- ruokahalun muutokset
- erilaiset unen häiriöt
- saamattomuus ja toimintakyvyn heikkeneminen
- toivottomuus
- itsetuhoiset ajatukset
Jos oireet eivät mene parissa viikossa ohi, äidin kannattaa kääntyä lääkärin tai neuvolan henkilökunnan puoleen. Synnytyksen jälkeistä masennusta hoidetaan lääkkeillä, erilaisilla psykoterapioilla ja vertaistuella. Tarvittaessa perheelle järjestetään kotiapua.
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
8:11
Osittaislähteet: THL, Terveyskirjasto