Noin 77 prosenttia suomalaisista naisista saa diagnoosin mielenterveyshäiriöön elämänsä aikana
Uniongelmat johtivat diagnoosiin
Noin 20 vuotta sitten Poskiparta hakeutui lääkäriin. Hän oli jo jonkin aikaa kärsinyt uniongelmista, ja lääkäri lähti tutkimaan niitä.
Tutkimusten tuloksena oli kuitenkin masennusdiagnoosi, vaikka "kaikki oli periaatteessa hyvin".
Masennusdiagnoosi on nyt 17-vuotias.
Poskiparta on syönyt mielialalääkkeitä lähes koko masennuksensa ajan, mutta muutaman kerran hän on kokeillut lopettaa lääkityksen. Uusin kokeilu tapahtui tänä talvena.
− Paska idea näin jälkikäteen ajateltuna, hän sanoo somejulkaisussaan.
Poskiparta on nähnyt samaa psykiatria lähes koko sairautensa ajan, ja hän puhuu saamastaan avusta hyvin kiitolliseen sävyyn.
Psykiatriaan hän kiittää siitä, miten tämä teki jo alusta alkaen selväksi sen, että masennus on vakava sairaus. Siksi Poskiparta ei ole langennut vanhanaikaisen mustavalkoiseen ajattelutapaan, jossa mielenterveysongelmia pidetään asennekysymyksenä.
− Hän vertasi masennuslääkkeitä astmalääkkeisiin, ja sanoi, että saatan joutua käyttämään niitä lopun elämäni, Poskiparta sanoo.
Poskiparta kuitenkin tarkentaa, että lääkehoito ei ole ainoa tai kaikille paras keino masennuksen hoitoon. Poskiparta kertoo hänen psykiatrinsa sanoneen, että masennuksen hoito ei ole yhtä yksinkertaista kuin esimerkiksi flunssan.
Masentuneen auttaminen ei vaadi tietoja tai taitoja
Pitkään kestäneeseen masennukseen on kuulunut niin hyviä kuin erityisen huonoja jaksoja.
Esikoislapsen syntymä oli Poskiparralle aikaa, jolloin ilo palasi takaisin elämään.
Korona-aikana masennus taas laittoi miehen huutamaan sikiöasennossa lattialle.
Masennus ei kuitenkaan ole koskaan ollut Poskiparralle salaisuus. Hän kertoo puhuneensa sairaudestaan erityisesti vanhempiensa kanssa. Apuna ovat olleet myös ystävät, kollegat ja puoliso.
Masentuneen auttaminen ei Poskiparran mielestä vaadi erityisiä tietoja tai taitoja.
− Jos ei osaa sanoa mitään, se on ihan ok. Apu voi olla esimerkiksi sitä, että käy toiselle kaupassa.
Masentuneen voi olla hyvin vaikeaa suoriutua arkisista askareista.
Esimerkiksi viitenumeron laittaminen verkkopankissa maksettavaan laskuun voi olla paljon vaadittu, ja juuri tällaisissa asioissa läheisten apua saatetaan kaivata, Poskiparta sanoo.
Oman masennuksensa kanssa Poskiparran selviytymiskeinona on ollut pienten tavoitteiden asettaminen.
− Tavoite voi olla vaikka juuri se, että tänään käyn kaupassa tai maksan laskun, hän sanoo.
Nykyään, kun Poskiparta huomaa olevansa tavallista väsyneempi ja tavalliset äänet alkavat ärsyttää, hän ymmärtää sairautensa odottavan nurkan takana. Hän on oppinut tunnistamaan, milloin masennus alkaa paheta.
Tänä kesänä masennus näkyi muun muassa silloin, kun piti mennä kesäteatteriin tai pojan rippijuhliin.
− En vain pystynyt olemaan siellä, Poskiparta sanoo.
Tilanteiden sosiaalisuus ei ole Poskiparralle ongelma, sillä hän esiintyy ammatikseen.
− Minulle turvallisimmalta tuntuu olla yleisön edessä mentalistina. Se on terapeuttinen kokemus, hän sanoo.
Ammatti on Poskiparralle suuri intohimo, johon hän näyttää antavan kaikkensa. Mentalisti Pete Poskiparta vaikuttaa olevan erillään hänen arkiminästään, jolta masennus voi pahimmillaan viedä toimintakyvyn.
Poskiparta kokee itsensä onnekkaaksi, kun ympärillä ovat hänet hyvin tunteva psykiatri, perhe ja läheiset, jotka ymmärtävät hänen sairauttaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pete Poskiparta esiintyy ammatikseen mentalistina.Pasi Kuronen
Mielenterveysongelmat eivät ole mikään uusi asia, vaikka nykyään yhä useamman mieli sairastuu. Poskiparta uskoo sukupolvien välisen mielenterveyskuilun olevan näennäinen.
− Esimerkiksi sodan lapsilla on ollut täysin samoja oireita, mutta apua ei osattu hakea tai sitä ei ollut saatavilla. Nämä ihmiset ovat olleet traumatisoituneita, ja se on näkynyt muun muassa alkoholismina ja väkivaltaisuutena, hän sanoo.
Nykyään ongelmat osataan tunnistaa paremmin muun muassa kehittyneen diagnostiikan avulla, Poskiparta uskoo.
Vaikean kevään jälkeen Poskiparta kertoo voivansa juuri nyt paremmin.
− Lääkitys on taas palautettu, mutta kuten mielialalääkityksessä aina, ottaa aikansa, että olo paranee, hän kertoi somejulkaisussaan.
Poskiparta ymmärtää, että hän saattaa syödä mielialalääkkeitä lopun ikänsä.
Mielenterveyden stigmat eivät kuulu hänen tavassaan puhua, vaan keskustelemme masennuksesta niin kuin mistä tahansa muusta pitkään kestäneestä sairaudesta.
Poskiparta löytää sairaudestaan myös ironiaa.
− Kun esiinnyn mentalistina, esitän ihmismielen hallitsijaa, hän sanoo.
Oman mielen hallitseminen on sen sijaan osoittautunut hankalammaksi.
