Essi, 26, pelkäsi kuormittavansa muita masennuksellaan ja yritti lopulta itsemurhaa: "Vaikka on aina ollut vahva, se ei tarkoita, etteikö voisi pyytää apua"

2:02
Kertoiko läheinen sinulle itsemurha-ajatuksistaan? Näin tulee toimia!

Essin masennus oli johtaa kuolemaan oman käden kautta. Nyt 26-vuotias itsemurhayrityksestä selvinnyt nainen on onnistunut nousemaan synkkyydestä ja toivoo voivansa tuoda valoa ja väriä muidenkin elämään.

Loppukesän lämmin valo osuu Essin värikkäisiin hiuksiin. Huulipuna sopii violetilla, pinkillä ja keltaisella sävytettyihin pitkiin suortuviin. Värien käyttö tuo Essille hyvää mieltä ja piristää huonoja päiviä.

– Vaikka olet musta sisältä, värit voimaannuttavat, Essi sanoo, vaikka huomauttaa, ettei sama välttämättä toimi kaikkien masentuneiden kohdalla.

Pitkään Essin hiukset olivat mustat ja niin oli mielikin. Värien käytön lisääntyminen on yksi muutos, jonka itsetuhoisista ajatuksista selviytyminen on saanut aikaan. Vaikka nyt Essillä on poikaystävä, kiva koti, opiskelupaikka ja uusi työ, ei elämä ole aina hymyillyt nuorelle naiselle.

Tasapaino masennuksen runtelemaan elämään löytyi vasta viime vuonna. Sitä edelsi monen vuoden taistelu synkkiä ajatuksia vastaan.

Essi esiintyy tässä jutussa vain etunimellään asian herkkäluontoisuuden vuoksi.

Kielteisten ajatusten pyörre ajoi eristyksiin

Pitkään laulamista harrastanut Essi pääsi opiskelemaan kulttuurituotantoa vuonna 2015. Samoihin aikoihin hänen käytöksensä alkoi muuttua. Täydellisyyttä tavoitteleva Essi oli ankara itselleen eikä kokenut sopivansa joukkoon. Hän vertaili itseään todella paljon muihin. Koulun lisäksi negatiivisia ajatuksia aiheuttivat ero poikaystävästä, stressi ja talousongelmat.

Essi eristäytyi kotiinsa.

– En halunnut mennä mihinkään, en jaksanut tehdä mitään. Eristäydyin, enkä nähnyt juuri ketään, Essi muistelee.

– Mietin, että kaikki näkevät musta sen, että olen tosi rikki. En halunnut tuottaa enää enempää pettymystä ja hävetti, että aiheutan vain taakkaa.

Essi ei halunnut kuormittaa ketään. Osa ihmissuhteista meni jopa poikki, kun Essi alkoi oireilemaan. Jotkut saattoivat säikähtää, että aina muita kuunnellut kiltti tyttö tarvitsikin nyt itse olkapäätä. Oli helpompi lähteä kuin yrittää sopeutua muuttuneisiin rooleihin.

Perhe ja ystävät eivät asuneet Helsingissä. Essi vajosi yhä syvemmälle synkkyyteen. Koulu jäi kesken ja hän jätti musiikin harrastamisen kokonaan.

Masennusta syvensi Essin kokema traumaattinen kriisitilanne. Essille tehtiin pahaa. Pian sen jälkeen Essi halusi tehdä itselleen pahaa.

Kiltin tytön oli vaikea sopeutua kuunneltavan rooliin

Vuoden 2016 alussa Essi hakeutui hoitoon masennuksensa vuoksi. Hän ei jaksanut käydä koulussa, töihin raahautuminen tuntui hankalalta. Alkuun hoitopolkuun kiinni pääseminen tuntui sekin hankalalta ja Essi koki tulleensa vähätellyksi lääkärien ja hoitajien puolesta. Hän on aina tykännyt laittautua, eikä se kaikkien mielestä sovi masentuneen pirtaan.

– Vähättelyä on tosi paljon. Se mitä mä puhun huonosta voinnistani, on ristiriidassa sen kanssa, miltä mä näytän ulospäin.

Mutta kun Essi pääsi avun piiriin, hänellä kävi hyvä tuuri. Essi on käynyt samalla psykiatrisella sairaanhoitajalla vuodesta 2016 asti. Sairaanhoitaja osaa kaivaa juuri oikeat asiat käsiteltäviksi, vaikka aluksi Essi ei tiennyt mistä aloittaa ja ajatteli vain tuhlaavansa hoitajan aikaa.

– Välillä mulla oli sellaisia kausia, kun olin tosi masentunut, että pelkäsin kuormittavani myös sitä sairaanhoitajaa, Essi kertoo, nyt jo käytökselleen hieman hymähtäen.

Kiltin tytön oli välillä vaikea sopeutua kuunneltavan rooliin. Kun sairaanhoitaja kysyi Essiltä tapaamisen alussa, miten hän voi, Essi saattoi jutustelunomaisesti vastata: ”Hyvin, mites sulla?”

Itsemurhayritys vei psykiatriselle osastolle

Joka tapauksessa keskustelut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa nostivat pinnalle vaikeita asioita. Yllätyksekseen Essi huomasi, ettei se ollut vain hyvä asia. Asiat tuntuivat paisuvan mielessä, eikä niitä päässyt pakoon.

Alkuvuonna 2017 Essi yritti itsemurhaa.

Itsemurhayrityksen jälkeen Essi heräsi psykiatriselta osastolta. Hän alkoi miettiä, mitä osastolla teki, miksi oli sinne päätynyt. Essi ymmärsi, että se oli hänelle oikea paikka olla juuri sillä hetkellä.

– Tein sellaisen radikaalin hyväksynnän. Hyväksyin sen tilanteen, missä olin. Ja siitä piti vaan päättää, mihin suuntaan lähteä, Essi sanoo.

Essi päätti, että suunta on ylöspäin.

Vaikka aluksi kiltin tytön rooli puski läpi vahvan lääkityksen ja Essi yllätti itsensä petaamasta huonetoverinsa sänkyä, hän alkoi ymmärtämään, että nyt hänen olisi keskityttävä itseensä. Erilaisten keskusteluun perustuvien terapiamuotojen kautta Essi alkoi päästä kiinni asioihin, joihin ei ollut pitkään uskaltanut yltävänsä.

Kokemus muutti monin tavoin

Nykyään Essi tietää, mitä pahin voi olla ja osaa tunnistaa varoitusmerkit, jotka kertovat polun viettävän takaisin kohti syvää masennusta. Eristäytyminen, aikaansaamattomuus, alakuloisuus, itkuisuus ja kierteeksi yltyvät negatiiviset ajatukset ovat merkkejä siitä, että apua pitää hakea. Kielteiset ajatukset pitää nimetä ja pysäyttää ajoissa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa minäkuvaan.

Essi tiedostaa myös unen tärkeyden. Hän pyrkii kahdeksan tunnin yöuniin.

– Jos en nuku, siitä ei seuraa hyvää.

Tänä päivänä Essi osaa pysähtyä ihmissuhteissa ja kuunnella toista aidommin. Tunteiden lisäksi Essi kuuntelee järkeään. Hän on ymmärtänyt, etteivät esimerkiksi kesken jääneet musiikkiopinnot tarkoita, että hänen pitäisi lopettaa laulaminen kokonaan.

– Olen oppinut, että laulamisen ei tarvitse viedä mihinkään. Sillä voi olla hoitava vaikutus minulle itselleni.

Essi ei ole silti sulkenut pois vaihtoehtoa, etteikö voisi laulaa jatkossa enemmänkin, jos kohdalle osuu siihen sopiva tilaisuus.

– Pääpointti on siinä, etten ota sitä enää liian vakavasti.

Masentuneen kannattaa hakea apua

Essi tietää, että jokainen masentunut tai itsetuhoisista ajatuksista kärsivä ihminen on omassa pisteessään. Hän toivoo silti, että ihmiset tajuaisivat tilan olevan väliaikainen.

– Kun yhdestä hetkestä pääsee yli, huomaa että on saattanut päästä tosi pitkälle.

Ja selviytyjäkin voi hetkellisesti romahtaa. Essin ollessa syvissä vesissä häntä auttaa ajatus siitä, että vaikka menneisyyteensä ei voi vaikuttaa, tulevaisuuteen kyllä voi. Joka päivä voi löytää jonkun uuden asian, joka motivoi jatkamaan. Joskus on hyvä poiketa normaaleista tavoistaan, vaikka vain pienin askelin. Pidemmällä aikavälillä niistä saattaa tulla suurempia muutoksia, kun uudesta asiasta innostuu.

Avun hakemista ei tarvitse myöskään aristella. Essi kokee saamansa hoidon olleen todella arvokasta. Hän ei olisi selvinnyt eteenpäin ilman osaavaa hoitohenkilökuntaa.

– Vaikka on aina ollut vahva, se ei tarkoita, etteikö voisi pyytää apua.

Essi on omakohtaisesti huomannut, että puhumisesta ja vertaistuesta on apua. Aamulla hän luki ennen itsemurhayritystään kirjoittamansa kirjeen. Sen oli kirjoittanut eri nainen kuin kuka sitä luki.

Haaveena tuoda väriä muidenkin elämään

Essi käy edelleen samalla psykiatrisella sairaanhoitajalla, jota on tavannut vuodesta 2016. Kun kulttuurituotannon opinnot Helsingissä loppuvat, Essi aikoo hakeutua psykoterapiaan.

Avun saamisen lisäksi Essi myös pistää hyvää eteenpäin. Hän työskentelee tuottajan työn lisäksi näkövammaisen henkilön henkilökohtaisena avustajana ja toivoo voivansa tulevaisuudessa toimia tapahtumatuottajana hyvinvointia lisäävissä projekteissa.

– Haaveenani on järjestää erilaisia tapahtumia ja projekteja, joiden kautta tuotan ihmisille laadukasta elämänsisältöä tarjoamalla elämyksiä sekä rohkaisemalla kaikkia osallistumaan kulttuuritapahtumiin esteettömästi. Yhtenä konkreettisena ideana minulla on toiminnallinen väreihin liittyvä projekti, joka olisi suunnattu mielenterveyskuntoutujille tukemaan kuntoutumisprosessia.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja