Suomi pääsi mukaan kansainväliseen noususuhdanteeseen vuosia myöhässä. Mikään nousukausi ei kestä loputtomiin. Nykyistä on kestänyt jo poikkeuksellisen pitkään. Kukaan ei tiedä, koska laskusuhdanne alkaa vai onko se jo alkanut. Siksi on tärkeää, että käytettävissä oleva aika hyödynnetään kahden asian hyväksi: työllisyyttä parannetaan erityisesti yritysten viennin kasvulla ja julkista alijäämää alennetaan.
Vuosien 2008–2009 maailmanlaajuinen investointilama iski meihin poikkeuksellisen rajusti. Syynä oli vientimme rakenne. Bruttokansantuotteemme supistui kerralla lähes kymmenesosalla. Julkinen talous otti tuolloin suuren taakan kannettavakseen, jotta emme ajautuisi 90-luvun laman konkurssiaaltoon ja jättityöttömyyteen. Ohje oli yksinkertainen: valtio ei syvennä lamaa omilla toimillaan. Päinvastoin elvytys rakentamiseen, viennin rahoitukseen ja verotuksen keinoin osui kerrankin ajallisesti kohdalleen.
BKT saatiinkin vuosina 2010 ja 2011 molempina vuosina noin kolmen prosentin kasvuun. Silloin olimme mukana muun maailmantalouden noususuhdanteessa. Muualla maailmassa kasvu jatkui, mutta meillä se kääntyi neljä vuotta kestäneeksi laskuksi. Taloushistoria saa selvittää, miksi tipuimme muiden kyydistä. Yksi syy on kilpailukykymme heikentyminen suhteessa tärkeisiin kilpailijoihin. Veronkiristysten osuutta ja kohdistusta kannattaa myös arvioida.
Nyt emme tiedä, kauanko maailmantalouden veto tuo meille hyvää. Pääministeri Sipilän läpi ajama kilpailukykysopimus on selvästi ja nopeasti parantanut kilpailukykyämme suhteessa Ruotsiin ja Saksaan. Sopimus tuntuu monista raskaalta, mutta toivottavasti ei kuitenkaan kohtuuttomalta, sillä nyt meille palaa teollisuutta ja investointeja tuotantoon sekä osaamiseen lisätään. Työ kannattaa mielestäni tehdä Suomessa, eikä ulkoistaa sitä maailmalle. Lopulta me kaikki hyödymme tästä.
Paras neuvo onkin, että kilpailukyvyn puolella sovitaan sellaisella tavalla, että työmme kilpailukyky suhteessa kovimpiin kilpailijoihimme vieläkin paranee. Vain sillä tavalla voimme varautua laskusuhdanteeseen, jossa tilauksista joudutaan kilpailemaan tätä hetkeä rajummin. Ei siis toisteta tilannetta, jossa Sari Sairaanhoitajan korotusten jälkeen ajauduimme kovenevaan kilpailuun hinnoittelemalla itsemme ulos, vaan valitaan yhteistyö, joka luo luottamusta siihen, että Suomessa kannattaa teettää ja työllistää. Yhtälö on lopulta yksinkertainen. Tämän sanominen ei tarkoita sitä, että nyt keskusteltaisiin nollaratkaisuista.
Finanssivalvonnan pankkivaltuuston puheenjohtajana olen luonnollisesti seurannut tarkkaan keskustelua, jota pankkikonserni Nordean pääkonttoriratkaisun ympärillä on käyty. Pidin tärkeänä, että Suomi ei osallistu huutokauppaan. Mutta nyt kun myönteinen päätös – valtava päätös – on pankissa tehty, joudumme miettimään, mistä luottamus pitkäjänteisyyteen muodostuu. Sanonpa vain, että Suomen ei kannata vakauden mainetta menettää tulevinakaan vuosina äkillisillä pankkiveroratkaisuilla. Ennustettava toimintaympäristö on tärkeä osatekijä, kun yritykset tekevät suuria ratkaisujaan.
"Sipilän, Soinin ja Stubbin sopivat leikkaukset välttämättömiä"
Osa tämän hetken myönteistä virettä johtuu hallituksen läpiviedyistä raskaista leikkauksista. Sipilän, Soinin ja Stubbin sopimat leikkaukset olivat välttämättömiä. Yhteisvaikutuksena viennin veto ja säästöt parantavat nyt julkisen talouden tasapainoa nopeasti. Toivottavasti suhdannenousu myös jatkuu, sillä nyt juoksemme osittain kilpaa ajan kanssa.
Kun julkinen talous paranee ja silti kokonaisveroaste laskee, on se viesti riskejä miettiville yrityksille, että Suomeen sijoittaminen kannattaa. Ei siis tarvitse pelätä, että julkinen velka tulee äkillisinä veronkorotuksina synnytettyjen työpaikkojen maksettavaksi. Tässäkin on kyse luottamuksesta tulevaisuuteen. Ja tähän kysymykseen pitää seuraavien eduskuntavaalienkin alla vastata.
Paremman työllisyyden saavuttaminen ja kestävä tapa huolehtia julkisista palveluista edellyttää koko ajan uudistuksia. Silloin asiat eivät jää ennalleen. Politiikassa tämä on vaikeaa, koska suuri osa äänestäjistä kaipaa tuttua ja turvalliseksi koettua ja kavahtaa asioiden muuttamista. Toivottavasti Sipilä jaksaa nyt uudella kolmikolla Orpon ja Terhon kanssa uudistaa. Hehän muodostavat lyhenteen SOT, se on melkein SOTE. Onneksi ei STOP.
Olemme oikealla tiellä talouden parantamisessa. Kaikki toimet on kuitenkin mietittävä siitä lähtökohdasta, että entä jos kansainvälinen laskusuhdanne alkaisikin huomenna.
Matti Vanhanen
Kirjoittaja on kansanedustaja, entinen pääministeri sekä keskustan presidenttiehdokas.