Kuluttajalle tulee jatkossa tehdä selväksi, mistä elintarvikkeiden pääraaka-aine on peräisin. Kun uusi EU-säädös tulee voimaan huhtikuun alussa, tiedon tulee näkyä selvästi elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä myös, jos tuotteen ulkoasusta saa muunlaisia viitteitä.
Käytännössä pääraaka-aine tarkoittaa yli 50 prosentin osuutta elintarvikkeesta tai ainesosaa, jonka kuluttaja yhdistää tuotteen nimeen, kuten mansikkahillon tai ruisleivän kohdalla. Ulkoasuun liittyen mahdolliset harhakuvat täytyy oikaista.
Lue myös: Ravintoloiden velvollisuus kertoa lihan alkuperämaa astui voimaan – nämä lihat on ilmoitettava: "Merkillinen rajanveto"
"Suomessa valmistettua ruisleipää!" -lausahduksen oheen täytyy siis kirjoittaa, jos ruis onkin peräisin Puolasta. Tai jos tuotteen pakkauksessa on Suomenlippu, mutteivät raaka-aineet silti suomalaisia, tieto elintarvikkeen ainesosien alkuperästä tulee tähdentää pakkausselosteeseen, Maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen havainnollistaa.
Hänen mukaansa muutos tähtää siihen, ettei kuluttajaa johdettaisi harhaan ja että kuluttajien tiedonsaanti ruoan todellisesta alkuperästä paranisi.
Alkuperän kertominen kasvattaa brändiä
Aiemminkaan kuluttajaa ei ole saanut johtaa harhaan pakkauksen ulkoasulla tai vaillinaisilla tiedoilla. Elintarvikkeen sisällön alkuperämaa on pitänyt ilmoittaa, jos kuluttajalle on syntynyt tuotteesta tietty käsitys. Nyt säädös tarkentuu, vaikka edelleenkin siihen jää tulkinnanvaraa.
Haikonen ei osaa sanoa, kuinka suuressa osassa elintarvikkeista nyt on merkintä elintarvikkeen pääainesosan alkuperästä.
– Enemmän on niitä tuotteita, joissa alkuperämaata ei ole ilmoitettu kuin niitä, joissa se olisi, hän arvioi.
Toisaalta elintarviketoimijat haluavat ilmoittaa alkuperästä myös vapaaehtoisesti – se voi toimia myönteisenä brändinä tuotemerkille.
Pääraaka-aineen alkuperä voidaan ilmoittaa monella eri tavalla. Haikonen käyttää edelleen ruisleipäesimerkkiä:
– Valmistettu puolalaisesta rukiista tai ruis Puolasta, hän ehdottaa.
Jos pääraaka-aine on yhden sijaan useasta eri maasta tai alkuperämaa vaihtelee, voidaan puolestaan käyttää kieltoilmaisua: "Rukiin alkuperämaa ei ole Suomi." Tällöin ei tarvitse joka kerralla muuttaa pakkausmerkintöjä.
Valmistusmaatiedosta ei kannata luopua
EU-säädös ulottuu pakattuihin elintarvikkeisiin. Haikonen kertoo, että Suomessa on kuitenkin ollut vuodesta 2017 alkaen myös määräaikainen kansallinen säädös, jonka mukaan pakkaamattomista elintarvikkeistakin täytyy kertoa raaka-aineena käytetyn lihan alkuperä, jos tuote on valmistettu Suomessa.
Haikosen mukaan säädöksen voimassaoloaika on umpeutumassa maaliskuussa, mutta sille saadaan todennäköisesti jatkoaikaa taas seuraavat pari vuotta.
Ennustamatonta tulevan säädöksen vaikutuksissa on se, alkavatko elintarviketoimijat jättää pakkauksista tietoa pois valmistusmaasta, jotta he välttyisivät myös tuotteen raaka-aineiden alkuperän mainitsemiselta.
Tuotteen pääraaka-aineen alkuperä pitää ilmoittaa, jos tuotteen valmistusmaa ilmoitetaan, mutta jos ruisleivän alkuperämaasta ei sanota mitään, myöskään pääainesosan alkuperää ei tarvitse kertoa.
Haikonen toivoo, ettei tälle kiertotielle lähdetä.
– Se olisi huonoa kehitystä, sillä myös valmistusmaa on arvokasta tietoa.