Pälkäneellä Kostianvirran varrella asuvan Jari Linjalan yöunet jäivät viime yönä vähiin – ja tällä kertaa se on erittäin hyvä asia.
Linjala havahtui aamuyöllä 4.30 aikaan outoon ääneen, joka tunkeutui unen läpi.
– Heräsin siihen ja kuuntelin vähän aikaa. Sitten herätin vaimoni ja kysyin, että kuuleeko hän oudon ulisevan äänen. Vaimo ei alkuun kuullut, mutta olin vakuuttunut, että kyllä jotain kuuluu. Ja sitten vaimokin havahtui tähän ääneen.
Linjala asteli parveekkeelleen ja tällöin hän kuuli aivan selvästi, että lähellä joku äänteli.
– Olen ollut koko ikäni koiran omistaja ja tunnistin, että kyseessä oli koiran hätääntynyt ulina.
Talvitamineet päälle ja ulos pimeyteen
Linjala puki talvitamineet päälleen ja otti mukaan otsalampun suunnatessaan sysipimeään ulkoilmaan.
– Kävelin vajaan sadan metrin matkan läheisen virran rantaan ääntä kohden. Yritin tiirata otsalampun kanssa, mistä ääni tulee.
Virta oli rannoiltaan jäässä, mutta keskeltä avoinna. Yllättäen Linjala kertoi havainneensa vastarannalla jääkannen reunassa möykyn.
– Ihmettelin, että onko tuossa joku. Sitten se liikahti ja huomasin, että ei jumankauta – se on koira.