Mainos

Uskomaton sankariteko: Pälkäneläinen Jari heräsi outoon ääneen ja ryntäsi heikoille jäille: "Koira ulisi ja tuli viimeisillä voimillaan kohti"

0:19
Jarin yöunet keskeytyivät koiran ulinaan.

Pälkäneellä Kostianvirran varrella asuvan Jari Linjalan yöunet jäivät viime yönä vähiin – ja tällä kertaa se on erittäin hyvä asia.

Linjala havahtui aamuyöllä 4.30 aikaan outoon ääneen, joka tunkeutui unen läpi.

– Heräsin siihen ja kuuntelin vähän aikaa. Sitten herätin vaimoni ja kysyin, että kuuleeko hän oudon ulisevan äänen. Vaimo ei alkuun kuullut, mutta olin vakuuttunut, että kyllä jotain kuuluu. Ja sitten vaimokin havahtui tähän ääneen.

Linjala asteli parveekkeelleen ja tällöin hän kuuli aivan selvästi, että lähellä joku äänteli.

– Olen ollut koko ikäni koiran omistaja ja tunnistin, että kyseessä oli koiran hätääntynyt ulina.

Talvitamineet päälle ja ulos pimeyteen

Linjala puki talvitamineet päälleen ja otti mukaan otsalampun suunnatessaan sysipimeään ulkoilmaan.

– Kävelin vajaan sadan metrin matkan läheisen virran rantaan ääntä kohden. Yritin tiirata otsalampun kanssa, mistä ääni tulee.

Virta oli rannoiltaan jäässä, mutta keskeltä avoinna. Yllättäen Linjala kertoi havainneensa vastarannalla jääkannen reunassa möykyn.

– Ihmettelin, että onko tuossa joku. Sitten se liikahti ja huomasin, että ei jumankauta – se on koira.

Vaistonomaisesti Linjala heittäytyi makuulle jäälle ja alkoi ryömiä kohti avointa vettä nyrkeillä jäätä rikki hakaten.

– Samalla huusin koiralle, että tule tule tänne! Se ulisi ja lähti viimeisillä voimillaan hissukseen ja vaivalloisesti uimaan minua kohti.

"Ei jumankauta, kun nyt ei uppoaisi"

Linjala kertoo, että oli aivan sillä rajalla, että koira olisi alkanut vajota hyiseen veteen.

– Ajattelin, että ei jumankauta, kun nyt ei uppoaisi. Toivoin, että koira pääsisi käsieni lähelle, että saisin sitä napattua kiinni. Huomasin samalla, että kyseessä on iso collie.

Kuin ihmeen kaupalla Linjala sai kurotettua kätensä ja onnistui hilaamaan koiran niskavilloista jäälle.

– Painavahan se oli, kun se oli ihan vettynyt. Ja ihan lopen uupunut se oli.

Linjala nappasi koiran syliinsä ja kantoi sen kotiinsa lämmittelemään. Hiljalleen kylmettynyt ja voipunut koira alkoi toipua.

Iloinen jälleennäkeminen

Linjala laittoi kuvan koirasta Facebookiin, jotta omistaja löytyisi. Heti aamulla koiraa hoitanut henkilö soitti.

– Hänellä oli ollut tyttärensä kaksi collieta hoidossa. Toinen oli tämän pelastamani koiran emä. Koirat olivat olleet virran toisella puolella sijaitsevan talon pihalla, mutta nuorempi yksilö oli kadonnut. Hoitaja oli valvonut yön peläten pahinta.

Linjala kertoo, että koirien jälleennäkeminen oli erittäin iloinen. Se teki myös pelastajasta onnellisen:

– Minä olen todella iloinen. Koira on monelle paras ystävä ja viaton luontokappale. Sen tietää itsekin, jos koiran menettää. Tuollaisessa tilanteessa koen, että pitää tehdä minkä voi. Kaikki ovat elämän arvoisia.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja