"Tyttöjen takapuolia saatetaan vertailla, arvostella" – uusi tutkimus paljastaa karusti seksuaalisen häirinnän yleisyyden suomalaisessa urheilussa

Yleisimmin häirintään syyllistyvät muut urheilijat (35 prosenttia tapauksista) tai oma tai toisen urheilijan valmentaja (22 prosenttia), mutta yleisön ja someseuraajien (18 prosenttia) osuus häirintätapauksista on myös merkittävä.

"Netissä vieraat ihmiset kattelee pelikuvia ja niiden pohjalta esim. pakaroiden kehumista ja kyselty minkälaisia alusvaatteita käytän ja tehty seksiin liittyviä ehdotuksia."

Lainaus tutkimuksessa julkaistusta vastauksesta.

Sanallista häirintää

"Vanhemmat miehet kokevat olevansa oikeutettuja kommentoimaan ulkonäköäni. Kehuiksi tarkoitetut kommentit tuntuvat kuitenkin loukkaavilta ja halventavilta(...)"

"Meitä on esimerkiksi kutsuttu halvoiksi, sekä treeneissä kommentoitu rintojani sekä takamusta(...)"

"Lentopallossa naisilla on usein lyhyet kireät shortsit. Tyttöjen takapuolia saatetaan vertailla, arvostella tms.(...)"

Yllä olevat tutkimukseen tulleet vastaukset kertovat, minkälaista urheilijoiden kokema seksuaalinen häirintä yleisimmillään on. Seksuaalinen häirintä näkyy kilpaurheilussa usein häiritsevänä puheena ja sanallisena seksuaalisena häirintänä.

24 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä kertoi kohdanneensa häiritsevää puhetta urheilu-urallaan. Itseensä kohdistuvaa sanallista seksuaalista häirintää puolestaan on kokenut 12 prosenttia naisista ja 4 prosenttia miehistä.

Sanallisen häirinnän lisäksi vastaajat kertoivat myös kokemastaan sanattomasta seksuaalisesta häirinnästä, joka ei sisältänyt koskettamista. Sanaton häirintä ilmeni useimmiten epämukavana tuijottamisena.

Naisista 8 prosenttia ja miehistä 2 prosenttia kertoi kokeneensa sanatonta seksuaalista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana.

"Uimavalvoja ja eräs toinenkin myös treeneissä aina katseli ja tuijotteli meitä(...)"

"Kisa-asut muuttuisivat hieman peittävämmäksi. Ihmisille opetettaisiin, että kisa-paikoille ei tulla tuijottelemaan vaan seuraamaan urheilua."

"(..,)Saimme … johtavassa asemassa olevalta mieheltä kritiikkiä siitä, ettemme suostuneet pelaamaan paljastavissa, ja lyhyissä shortseissa(…)"

Vaikka suurin osa kilpaurheilijoiden kokemasta seksuaalisesta häirinnästä on sanallista tai sanatonta häirintää ilman kosketusta, myös fyysistä seksuaalista häirintää tapahtuu. Neljä prosenttia naisista ja prosentti miehistä kertoo kokeneensa fyysistä häirintää.

"(...)Minua ei kovin moni hieroja ole hieronut (en käy säännöllisesti hieronnassa), mutta voin sanoa, ettei kukaan ole uskaltanut sisäreisiin sillä lailla koskea, mitä tuo. Olin varmaan aika hiljainen niillä hetkillä, kun makasi omassa olohuoneessani jumppamaton päällä ja tämä mies hieroi "perusteellisesti" (...)"

Painostusta seksuaaliseen kanssakäymiseen tai ehdotuksia seksin harrastamisesta jotakin maksua vastaan on kohdannut 70 urheilijaa. 14 urheilijaa kertoo joutuneensa raiskatuksi tai raiskausyrityksen kohteeksi viimeisen viiden vuoden aikana.

"Minut on raiskattu kerran."

Miehet syyllistyvät häirintään

Sekä naisten että miesten häirintätapauksissa häirintään syyllistyvät yleisimmin miehet. Häirintää kokeneista naisista 54,5 prosenttia ja miehistä 67,4 prosenttia kertoi heitä häirinneen henkilön olleen mies.

Naiset syyllistyivät yksin häirintään perin harvoin, sillä naisista 11,9 prosenttia ja miehistä 4,7 prosenttia ilmoitti häiritsijäkseen naisen. Sekä miehen että naisen häiritsijäksi ilmoitti 30,4 prosenttia häirityistä naisista ja 23,7 prosenttia miehistä.

SUEKin mukaan häirintä kytkeytyykin urheilussa kulttuurillisiin rakenteisiin, kuten sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä muihin eroihin yhteiskunnallisessa asemassa. Tutkimuksessa todetaan, että sen perusteella "urheilu näyttäytyy miehisenä tilana, jossa naisten ja vähemmistöjen oikeutta toimia kyseenalaistetaan. Urheilussa on vallalla miehinen puhekulttuuri, jossa pyritään erottautumaan naisista, feminiinisyydestä ja seksuaalivähemmistöistä."

Nuoret huippu-urheiljat kohtaavat häirintää

Häirinnän kohteeksi joutuvat yleisimmin nuoret urheilijat. Eniten häirintätapauksia on tutkimuksen mukaan ollut 20-25-vuotiailla.

Iän lisäksi kilpailemisen taso vaikuttaa häirintätapausten määrään. Tutkimuksen mukaan kaikista eniten häirintää ovat kokeneet tutkimuksessa kysytyistä korkeimman tason eli aikuisten maajoukkuetason urheilijat. Vastanneista aikuisten maajoukkuetason urheilijoista 37 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana.

Tutkimuksen perusteella myös vähemmistöryhmien edustajat kokevat selvästi enemmän seksuaalista häirintää kuin muut vastaajat. Seksuaalivähemmistöön kuuluvista joka toinen kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää kilpaurheilussa.

"Pelasin junioreissa sekä miehissä. ... [Valmentaja] halveksi homoja ja muita seksuaalivähemmistöjä. Hän sai tietää seksuaalisuudestani ja alkoi syrjiä. (...)"

Moninaisia seurauksia

Häirinnän kohteeksi joutuneet kertovat sen aiheuttaneen moinaisia seurauksia. Psykologisista seurauksista itsetunnon alenemisesta suhteessa urheilusuorituksiin kärsi 19 prosenttia, joukkoon kuulumattomuudesta 18 prosenttia ja haavoittuvaisuudesta 17 prosenttia.

Eniten psykologisia seurauksia kertoivat kokeneensa nuoret naisurheilijat. Miehet kärsivät naisia lievemmistä oireista.

Muita kerrottuja seurauksia ovat olleet urheiluun liittyvien tapahtumien jännittäminen, jota koki 14 prosenttia. 10 prosenttia kertoi harkinneensa lajin, joukkueen tai seuran vaihtamista. Seitsemän prosenttia oli päätynyt vaihtoon.

SUEK kehottaa toimiin

Tutkimustulosten pohjalta SUEK suosittaa, että koko urheiluyhteisö jatkaa toimenpiteitä urheilukulttuurin muuttamiseksi. Häirinnän tunnistamisen ja sen olemassaolon tunnustamisen myötä ilmiötä pystytään ehkäisemään tehokkaammin.

– Viimeistään nyt pitää jokaisen toimija arvioida niin omaa käyttäytymistään kuin rooliaan sekä vastata muutostarpeeseen, SUEKin pääsihteeri Teemu Japisson sanoo tiedotteessa.