Miltä tuntuu vanhuus entä pitääkö sitä pelätä? Näihin kysymyksiin voi löytää vastauksen tiedekeskus Heurekan lauantaina yleisölle aukeavasta Dialogi ajassa -näyttelyssä.
Tuula-Onta Malmivuo opastaa Heurekassa pieneen huoneeseen, jossa on vaaleansininen, ovaalin muotoinen pöytä tuoleineen. Sitten hän aloittaa kertomaan itsestään. Malmivuo on 74-vuotias ja toimii seniorioppaana Heurekan lauantaina avautuvassa Dialogi ajassa -näyttelyssä. Yli 70 vuotta täyttäneitä oppaita on palkattu Heurekan näyttelyyn 30. He valikoituivat 600 hakijan joukosta. Malmivuolle tehtävästä vinkkasi oma poika.
– Sain hakemuksen nuoremmalta pojaltani ja hän sanoi, että mutsi, miten olis? Ensin ajattelin, että ei, ja sitten minua rupesi kuitenkin kiinnostamaan, että miksi ei, että olen ollut jo niin kauan eläkkeellä. Ja nyt, en ole katunut päivääkään tai minuuttiakaan, sanoo Malmivuo.
"Kyllähän niitä 90-vuotiaita maratonareita on"
Seniorioppaiden taustat ovat erilaisia ja jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Heidän joukossaan on opettajia, lääkäreitä, pappeja, nuoriso-ohjaajia ja muun muassa maan vanhin työssä käyvä nuohooja. Tarinoita riittää. Se, mikä oppaita yhdistää, on elämänilo. Vanhuus ei ole este, mutta se saattaa hidastaa menoa.
– Elämä hidastuu, askel lyhenee ja unet pitenevät näin sanotaan. Ja kyllähän se näin on, jalat tuntuvat raskaammilta, että en helposti lähde juoksemaan. Mutta kyllähän niitä 90-vuotiaita on, jotka vielä juoksevat maratoneja. Me vanhenemme yksilöllisesti, sanoo Malmivuo.
Hän kehottaa nuoria liikkumaan ja totuttelemaan siihen, jotta elämä sujuisi ikääntyessä helpommin.
– Jo nuorena kannattaa lähteä pitämään omasta kunnosta huolta. Meidän nuoruudesta siitä ei puhuttu, mutta nyt siitä jo puhutaan. Ja se aina helpottaa sitä elämistä, ja silloin ei hirveän paljon muutu asioita kun pitää itsensä kunnossa. Mutta ne krempat, kyllä niitä sinne tulee, mutta sehän on vain elämää. Se kuuluu elämään, sanoo Malmivuo.
