Kommentti: Turkki on saamassa uuden sulttaanin

Käytännössä nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoganin valta lisääntyy kansanäänestyksen tuloksen myötä niin, että halutessaan presidentti voi päättää hyvin itsenäisesti Turkin asioista.  

Tämänpäiväisen kansanäänestyksen myötä Turkin perustuslaki muuttuu 18 kohdassa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että tulos vahvistetaan. Turkin pääoppositiopuolueen CHP:n (Tasavaltalainen kansanpuolue) edustaja sanoi äänentenlaskun aikana, että maan keskusvaalilautakunnan päätös hyväksyä myös leimaamattomat äänet aiheuttaa laillisuusongelmia. Myös toinen oppositiopuolue sanoi, että vaalitulos ei ole pätevä. 

Muutosten perusajatus on, että Turkin parlamentaarinen demokratia muuttuu presidenttikeskeiseksi demokratiaksi. Uudistusten kannattajat ovat sanoneet, että tämä ei ole sen kummempaa kuin Ranskassa tai Yhdysvalloissa, joissa myös on presidenttikeskeinen demokratia. Tosin esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentin toimilla on monta jarrua päinvastoin kuin Turkissa näyttäisi olevan.

Presidentille roimasti lisää valtaa

Uudistusten myötä pääministerin virka lopetetaan ja presidentti nimittää hallituksensa ministerit ja päättää budjetista. Presidentillä on myös laajat oikeudet nimittää virkamiehiä ja valvoa asevoimia. Myös oikeuslaitokseen tulee muutoksia ja presidentti pääsee nimittämään korkeita tuomareita, joiden on määrä puolestaan valvoa presidentin toimia. Voi hyvin kuvitella, että tässä hyvä veli -järjestelmässä valvonta ei ole kovin puolueetonta.

Uusi perustuslaki on luotu juuri Erdoganin tarpeisiin. Hän ei ole halunnut tyytyvä seremoniallisen presidentin virkaan vaan on mieltynyt valtaan. Kesän vallankaappausyrityksen ja sitä seuranneen poikkeustilan turvin Erdogan on jo nyt toiminut kuin eräänlainen yksinvaltias. Kansanäänetyksen tulos betonoi Erdoganin valtapyrkimykset.

Erdogan ei ole poistumassa parrasvaloista vielä pitkään aikaan, sillä uusi perustuslaki sallii hänelle vielä ainakin kaksi uutta presidenttikautta aina vuoteen 2029 saakka tietenkin sillä edellytyksellä, että hän voittaisi nuo vaalit. Tuolloin Erdogan olisi 75-vuotias.

EU-tie nousemassa pystyyn

Turkki on halunnut Euroopan unionin jäseneksi vuosikymmeniä ja virallisesti maa hyväksyttiin ehdokkaaksi jo vuonna 1999, siis 18 vuotta sitten. Neuvottelut ovat olleet hitaita kahdesta syystä: Turkki on ollut haluton EU:n vaatimiin muutoksiin eikä kaikki EU:n jäsenmaat ole olleet kovinkaan halukkaita ottamaan Turkkia jäseneksi.

Kansaäänestyksen tulos voi jumittaa Turkin EU-tien pitkäksi aikaa, sillä Erdogan on kampanjatilaisuuksissa sanonut allekirjoittavansa lain kuolemanrangaistuksesta, jos kyllä-äänet voittavat. Kuolemanrangaistuksen hyväksyminen olisi automaattinen este liittyä Euroopan unioniin. Osalle EU-maista tämä saattaa olla jopa helpotus, kun enää ei tarvitsisi keksiä tekosyitä Turkin pitämiseksi unionin ulkopuolella.

Turkki on loitontunut eurooppalaisista arvoista jo vuosia Erdoganin vuonna 2006 alkaneella valtakaudella (jolloin hänestä tuli pääministeri). Samalla Turkin väestö on jakautunut hyvin selvästi kahteen leiriin. Konservatiivisen ja uskonnollisia arvoja korostavan AKP-puolueen edustajana Erdogan on saanut maan liberaalit ja tasavaltalaista perinnettä korostavat ihmiset takajaloilleen.

Armeijan valta supistunut

Maan armeija on perinteisesti ollut maalliseksi mielletyn tasavaltalaisuuden takaaja. Erdogan on kuitenkin onnistunut heikentämään armeijan vaikutusvaltaa. Jo vuonna 2010 noin 200 upseeria tuomittiin hallituksen hajoitusyrityksistä. Kesän vallankaappausyritys johti puolestaan laajoihin puhdistuksiin armeijassa. Lisäksi presidentillä on poikkeustilan myötä suuri valta armeijan nimityksiin.

Kysymys kuuluu, onko Turkki luisumassa Venäjän tielle eräänlaiseksi näennäisdemokratiaksi, jossa on kyllä demokraattiset elimet mutta käytännössä konservatiivis-kansallismielinen yksinvalta.

Selkeä ero Venäjään on se, että Turkissa on edelleen olemassa oikea, joskin heikko oppositio. Pääoppositiopuolue CHP sai viime vaaleissa 25 prosenttia äänistä. Lisäksi parlamentissa on kaksi pienempää oppositiopuoluetta, joista toinen kannatti ja toinen vastusti perustuslain muuttamista.

Tosin nyt parlamentin merkitys vähenee nyt kun presidentin valta kasvaa. Lisäksi Turkissa on poikkeustilan aikana suljettu kurdimyönteisen vasemmistopuolue HDP:n johtajia vankilaan ja median vapautta on rajoitettu.