Tuija tietää kuolevansa pian, lopetti sytostaattihoidot: "Pelottaa, kuinka rankka ja kivulias tie on kuolemanhetkeen"

Ilmeni, että syöpä on ehtinyt levitä laajalle eikä siitä ole mahdollista parantua.

– Heti alusta lähtien tehtiin selväksi, että tätä ei voida leikata.

Parantumatonta syöpää sairastava Tuija Tiihonen pitää Syövästä huolimatta -blogia. Hän haluaa tuoda esiin sen, että syöpädiagnoosi ei tarkoita välitöntä kuolemantuomiota ja elämä on mahdollista syövästä huolimatta.

Suolistosyöpä on Suomen kolmanneksi yleisin syöpä eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen. Suolistosyöpien ilmaantuvuus on nousussa. Suomessa todetaan vuosittain yli 3 000 uutta suolistosyöpää ja siihen kuolee noin 1 200 henkeä vuosittain.

Etäpesäkkeistä ja levinnyttä syöpää sairastavista vain noin 10–15 prosenttia elää viisi vuotta. Myös Tiihosen ennuste oli huono. Elinaikaa ei ole enää paljoa jäljellä.

Syöpä oli pitkään oireeton

Tieto parantumattomasta syövästä tuli järkytyksenä. Samalla se oli yllätys, sillä Tiihonen ei olisi osannut kuvitellakaan, että hänellä voisi olla syöpä.

Syöpä oli ehtinyt levitä laajalle siksi, että syöpä oli vuosikaudet täysin oireeton. Ainoita oireita olivat satunnaiset vatsaoireet.

– Ne oireet joita oli, olivat hyvin epämääräisiä. Ei ollut mitään syytä ajatella, että minulla olisi syöpä.

Lue myös: Suolistosyöpä oireilee niin epämääräisesti, että lääkärikin voi erehtyä – ”Epäillään ärtynyttä suolta tai peräpukamia”

Suolistosyöpä on pitkään lähes oireeton, jonka vuoksi se jää helposti havaitsematta. Kun oireita ilmenee, syöpä on usein ehtinyt jo edetä. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi suolen toiminnan muutokset, ripuli, ummetus tai suolitukos.

Aikaa totutella ajatukseen kuolemasta

Syöpädiagnoosi mullisti Tiihosen elämän täysin. Hän jäi välittömästi pois työelämästä, ensin pitkälle sairauslomalle ja sittemmin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vaikka tieto parantumattomasta syövästä olikin järkytys, hän kertoo olevansa kiitollinen siitä, että syövän parantumattomuus tehtiin heti alussa selväksi. Silloin ei jää tilaa turhalle toiveajattelulle siitä, että syövästä voisi parantua.

Samalla hän on saanut totutella ajatukseen, että hän kuolee pian.

– Ei tullut mitään äkillistä kuolemaa. Olen saanut sopeutua kuolema-ajatukseen, tehdä henkistä työtä luopumisen ja menneen hyväksymisen kanssa.

Lue myös: Kuolemansairas äiti, 22, kirjoittaa pojalleen syntymäpäiväkortteja, jotta tämä ei koskaan unohtaisi häntä: "Haluan poikani tietävän, että hänen äitinsä taisteli"

Blogista ilon ja innostuksen lähde

Viime vuoden maaliskuussa Tiihonen ryhtyi pitämään Syövästä huolimatta -nimistä blogia. Siinä hän kirjoittaa avoimesti elämästään syövän kanssa. Ennen sairastumistaan Kotimaa-lehdessä toimituspäällikkönä ja tuottajana toimineelle Tiihoselle kirjoittaminen tuntui luontevalta.

– Olen toimittaja ammatiltani, niin tällainen kirjoittamalla itsetutkiskelu on minulle luontaista.

Tiihonen kirjoitti aluksi yhden testiblogin ja lähetti sen luettavaksi kollegoilleen. He kannustivat Tiihosta aloittamaan blogikirjoittamisen.

– Kun sain rohkaisevaa palautetta, ajattelin, että antaa palaa.

Blogin saama palaute on todella positiivista. Kiitosta on tullut etenkin avoimuudesta ja rehellisyydestä. Viime viikonloppuun mennessä blogin tekstejä oli luettu yhteensä yli 84 000 kertaa.

Lue myös: Syöpää sairastava Janita Lukkarinen, 26, kuvailee kuolemaa: "Toivon, että kaunis tähtipöly laskeutuisi minun jälkeeni"

Blogi on ollut Tiihoselle valtava ilo ja innostuksen lähde. Vaikka jaksaminen heikkenee päivä päivältä, hänellä on aina riittänyt voimia kirjoittamiseen.

– Tietysti nyt viime aikoina on tullut kirjoitettua vähän harvemmin. Vielä aiheita on. Toivoisin, että saan kirjoitettua vielä uusia tekstejä.

Tiihonen kertoo saavansa niin paljon positiivista palautetta lukijoilta, että se rohkaisee jatkamaan. Hän kokee, että saattaa toimia vertaistukena muille syöpäpotilaille.

Kuolemasta tulisi puhua avoimemmin

Blogissa hän kirjoittaa lähestyvästä kuolemasta avoimesti. Tiihosen toiveena onkin, että ihmiset uskaltaisivat puhua kuolemasta enemmän.

Hänen mukaansa monesti tuntuu siltä, että kuolema torjutaan voimakkaammin nimenomaan omaisten taholta.

– Se johtaa siihen, että vaaditaan turhia hoitoja silloin kun ne eivät tuota muuta kuin tuskaa. Sellainen kuolemantorjunta voi pahimmillaan johtaa sellaiseen.

Sytostaattihoidot lopetettiin kesällä

Tiihosen syövän leviämistä estettiin pitkään solunsalpaajilla eli sytostaateilla. Sytostaattihoidot lopetettiin viime heinäkuussa. 

– Loppua kohden kävi niin, että ne menettivät tehoaan. Kasvaimet kasvoivat, vaikka sain koko ajan kovempia myrkkyjä.

Lopulta sivuvaikutukset menivät niin voimakkaiksi, että lääkäri päätti, että hoidot on aika lopettaa.

Sytostaattihoitojen lopettamisen jälkeen Tiihonen koki olevansa lomalla, sillä sytostaattihoitojen sivuvaikutukset olivat poissa.

– Pari kuukautta olin hyväkuntoinen ja pystyin nauttimaan loppukesästä. Käytiin mökillä ja pienillä retkillä.

Olon helpottuminen ei ollut ikuista. Sytostaattihoitojen loputtua lääkäri varoitti häntä siitä, että kun käänne voinnin heikkenemisessä tulee, se tulee olemaan jyrkkä.

– Ja se oli jyrkkä. Tässä loka–marraskuun aikana vointi on heikentynyt. Voisi sanoa melkein, että päivä päivältä.

Vointi heikkenee päivä päivältä

Sairaus etenee ja Tiihosen vointi heikkenee jatkuvasti. Vielä hän pärjää kotioloissa. Kiitos siitä kuuluu omaisille, jotka auttavat häntä.

– Olen hyvin väsynyt enkä oikeastaan itse kykene tekemään juuri mitään. Lepään suurimman osan päivästä, luen ja katson telkkaria, Tiihonen kuvailee päiväänsä.

Tiihonen tietää kuolevansa kohta. Lääkärin antaman ennusteen mukaan elinaikaa on jäljellä enää kuukausia.

– Melkein voin sanoa, etten pelkää itse kuolemista. Vähän pelottaa, kuinka rankka ja kivulias tie siihen kuolemanhetkeen on.

Lue myös: Kun on jo liian myöhäistä: 37 asiaa, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan

– Minulla on valoisa kristillinen usko, joka kantaa minua. Toiseksi en ole yksin. Minulla on omaiset ympärillä ja ystävien tuki, se auttaa ihan tavattomasti.

Elämää on syövästä huolimatta

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossakin elämänsä vaiheessa, joten syöpä koskettaa lähes kaikkia suomalaisia joko oman tai läheisen sairauden kautta. Syöpäkuolleisuudessa on suuria eroja eri syöpätyyppien välillä.

Lue myös: Syövän hoidossa suuri harppaus: Suomeen tulee maailman ensimmäinen sairaala-alueelle sijoitettava boorineutronisädehoitolaite

Tiihonen haluaa korostaa sitä, että syöpädiagnoosi ei ole välittömästi kuolemantuomio. Vaikka syöpä ei olisikaan parannettavissa, elämä ei lopu siihen.

– Diagnoosi ei ole, että ”valot poikki”. Sen jälkeen voi elää hyvin kauan ja hyvin antoisaa elämää, jota syöpä ei määritä kokonaan. Toki se syöpä kaventaa elämänlaatua ja tuo kaikenlaisia kipuja ja vaikeuksia, mutta elämään jää vielä muutakin.

Juuri se on asia, mitä Tiihonen haluaa tuoda blogillaan esiin.

– Elämää on myös syövästä huolimatta.

Tuija Tiihosen Syövästä huolimatta-blogi löytyy osoitteesta www.syovastahuolimatta.blogi.net.