Mainos

Suolistosyöpä oireilee niin epämääräisesti, että lääkärikin voi erehtyä – ”Epäillään ärtynyttä suolta tai peräpukamia”

5:18

Koko ajan yleistyvän suolistosyövän oireet ovat melko epämääräisiä. Veriuloste ja vatsavaivat saatetaan laittaa peräpukamien tai ärtyvän suolen piikkiin, mutta useamman viikon jatkunut suolen toiminnan muutos olisi aina syytä tutkia.

Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten syöpä ja ravinto ovat yhteydessä keskenään.

Joka vuosi yli kolme tuhatta suomalaista kuulee sairastavansa suolistosyöpää. Määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana jatkuvasti.

– Joissakin arvioissa on epäilty, että potilaiden määrä jopa kaksinkertaistuisi vuosien 2000–2020 välillä. Ihan siltä se ei nyt näytä, mutta kasvua joka tapauksessa on, syöpätautien erikoislääkäri ja Suomen Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n hallituksen puheenjohtaja Tuomo Alanko kertoo.

Kasvu selittyy pääosin väestön ikääntymisellä. Suurin osa potilaista on yli 65-vuotiaita.

– Nuorella iällä suolistosyöpä on edelleen suhteellisen harvinainen. Nuorimmat ovat sairastuneet 25–30-vuotiaana, mutta se on todella harvinaista. Kokonaisuudessaan alle nelikymppisiä sairastuu Suomessa joka vuosi vain muutama kymmen.

– Toisaalta diagnoosien suhteellinen kasvu on merkittävää nimenomaan nuorten keskuudessa, Alanko lisää.

Runsasrasvainen ja vähäkuituinen ruokavalio altistaa

Ympäristötekijöiden arvioidaan selittävän sairastumistrendiä jonkin verran.

– Esimerkiksi ravitsemus on merkityksellinen asia suolistosyövässä. Tiedetään, että länsimainen runsasrasvainen ja vähäkuituinen dieetti, jossa on paljon punaista ja prosessoitua lihaa, lisää tilastollista sairastumisriskiä.

– Karsinogeenisiä aineita sisältävät ruoat viihtyvät paksusuolessa. Jos suolen toiminta vielä hidastuu niukan kuidun saannin vuoksi, maalaisjärjelläkin voi päätellä, että silloin haitalliset aineet pääsevät vaikuttamaan suolen limakalvolla pidempään, Alanko selittää.

Monipuolinen ja niin sanotusti yleisterveellinen ruokavalio, joka on terveellinen esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien kannalta, on terveellinen myös syöpien ja erikseen suolistosyövän kannalta.

– Tällaiseen dieettiin kuuluu runsaasti kuituja ja vain rajallisesti punaista lihaa ja eläinperäisiä rasvoja.

”Muutos on se avainsana”

Monien muiden syöpien tapaan suolistosyöpä on siinä mielessä salakavala, että se ei välttämättä aiheuta mitään oireita varhaisvaiheessa.

Oireet vaihtelevat riippuen siitä, missä osassa suolistoa kasvain sijaitsee. Valtaosa suoliston alueen syövistä lähtee liikkeelle paksu- ja peräsuolen alueelta. Vain runsaat sata Suomessa vuosittain todetuista yli kolmesta tuhannesta suolistosyövästä sijaitsee ohutsuolessa.

– Melko iso osa kasvaimista on peräsuolen alueella, jolloin uloste voi muuttua koostumukseltaan nauhamaiseksi. Peräsuolen kasvaimet voivat aiheuttaa jopa näkyvää verta ulosteessa, mutta eivät suinkaan aina.

Yleensä veri on peräsuolen alueelta tullessa kirkasta tai ainakin punaista. Ylemmällä suolessa sijaitsevan kasvaimen aiheuttama verenvuoto voi ilmetä tummana ulosteena.

– Jos kasvain sijaitsee paksusuolen alkupäässä, näkyvä veri ulosteessa on itse asiassa harvinaisuus. Tällöin saattaa esiintyä vain jatkuvia tai ajoittaisia, epämääräisiä vatsavaivoja.

Ylipäätään se, että suolen toiminta jollakin tavalla muuttuu, on keskeinen ja usein melko tyypillinen suolistosyövän merkki.

– Toiminta voi esimerkiksi hidastua. Eli jos suoli on aikaisemmin toiminut säännöllisesti kaksi kertaa tai kerran päivässä, niin enää se ei toimikaan joka päivä. Tai sitten suolen toiminta päinvastoin kiihtyy.

– Joka tapauksessa muutos on se avainsana, Alanko painottaa.

Osalla potilaista esiintyy voimakasta suolen liikehdintää. Se ilmenee niin, että vatsa on tavallista äänekkäämpi.

– Kuten huomata saattaa, suolistosyövän oireet ovat siinä määrin epämääräisiä, että sellaisia voi olla kenellä tahansa ihmisellä ajoittain. Mutta jos niitä huomaa pidemmän aikaa – useamman viikon –, silloin asiaa olisi syytä tutkia.

”Uuden tyyppiset oireet on tutkittava”

Voiko suolistosyövän oireet sekoittaa vaikka ärtyvän suolen oireyhtymään?

– Veriulostetta ei yleensä tule ärtyvän suolen oireyhtymässä, mutta ei toisaalta aina suolistosyövässäkään. Erottava tekijä on myös, että ärtyvä suoli on elinikäinen tai lähes elinikäinen vaiva. Jos on ollut jonkinlaisia oireita ja epävakaata suolen toimintaa ”aina”, silloin on oppinut tietämään, että tällainen oma keho vain tältä osin on.

– Toki ärtyvän suolen potilaidenkin täytyy osata epäillä, että kyse voikin olla jostain muusta, jos tilanne muuttuu aikaisempaan verrattuna. Ärtyvän suolen oireyhtymä ei altista suolistosyövälle, mutta ei se siltä suojaakaan.

Veriuloste, joka siis on yksi suolistosyövän mahdollinen oire, voi kertoa myös peräpukamista. Oma sairaushistoria kannattaa ottaa huomioon, kun miettii, mistä on kyse.

– Uuden tyyppiset oireet on tutkittava, mutta jos vaiva on saman tyyppinen kuin aikaisemminkin ja silloin peräpukamavaivaksi todettu, tilannetta voi rauhassa seurailla vähän aikaa. Peräpukamiin monesti liittyy jonkinlaista muutakin vaivaa tai paikallista arkuutta kuin pelkkää veren tulemista ulosteen pinnalle.

Lääkärikään ei välttämättä osaa epäillä syöpää

Suolistosyöpä kehittyy keskimäärin hitaasti, vuosien kuluessa.

– Kun oireet lopulta oireettoman alkuvaiheen jälkeen tulevat, ne voivat tulla aika nopeastikin. Todellisuudessa syöpä on kuitenkin kehittynyt jo pitkään sitä ennen.

Joidenkin tutkimusten perusteella viive oireiden ilmaantumisesta diagnoosiin on jopa vuoden luokkaa. Se johtuu osittain siitä, että tutkimuksiin harvoin lähdetään heti.

– Oireet voivat olla sellaisia, että ne tuntuvat jotenkin noloilta. Niitä hävetään turhaan eikä asiaa valitettavasti sen takia lähdetä heti selvittämään.

Suolistosyöpää ei myöskään välttämättä tulla ajatelleeksi vatsa- tai suolisto-oireiden syynä. Tämä ei koske pelkästään potilaita.

– Oireet ovat monesti siinä määrin epämääräisiä, että lääkärikin voi tehdä sellaisen erehdyksen, että hän ei edes lähde epäilemään suolistosyöpää vaan jotakin yleisempää vaivaa, kuten juuri ärtynyttä suolta tai peräpukamia. Jos lääkäri sitten vielä määrää niihin jotain oireen mukaista lääkitystä, diagnoosiin tulee taas lisää viivettä, Alanko kuvailee.

– Diagnosointi ei ole aina helppoa, mutta olisi tärkeää, että suolistosyövän mahdollisuus tulisi lääkärille mieleen. Erityisesti potilaan ollessa nuori, vaikkapa nelikymppinen, lääkäri helposti ajattelee, että kyse ei voi olla syövästä. Mutta joissain tapauksissa voi olla, Alanko sanoo.

Tähystystä vältellään

Suolistosyövän toteamiseksi pitää tehdä paksusuolen tähystys eli kolonoskopia. Tautia ei pysty diagnosoimaan esimerkiksi normaaleista verikokeista.

– Toki matala hemoglobiini suolisto-oireisella henkilöllä viittaa siihen, että suoliston alueella voi olla verenvuotoa, jolloin tiedetään ainakin tehdä jatkotutkimuksia. Mutta ei hemoglobiini aina suolistosyövässä laske, ja jos laskee, siihen voi kulua pitkä aika.

Osa ihmisistä välttelee kolonoskopiaan menoa, koska tutkimusta pidetään epämiellyttävänä ja kivuliaana. Käytännössä kolonoskopiassa kuljetetaan taipuisaa tähystintä peräaukon kautta peräsuoleen ja paksusuoleen, mahdollisesti ohutsuolen loppuosaan asti, potilaan maatessa paikoillaan. Samalla otetaan tarvittaessa näytteitä pienillä koepalapihdeillä.

– Eihän sitä parhaalla tahdollakaan voi miellyttäväksi väittää. Jonkinasteista epämiellyttävää tunnetta siihen liittyy, mutta taitavasti tehtynä kolonoskopia on kyllä varsin kivuton tutkimus, Alanko sanoo.

– Jos kipu huolettaa, tarvittaessa potilaalle voidaan antaa rauhoittava lääkitys. Yleensä tutkimus on ohi noin 15 minuutissa.

Joskus tarvitaan avanne

Suolistosyövän ensisijainen hoito on kasvaimen poisto leikkauksella. Osalle potilaista se riittää.

Mikäli kasvain on kasvanut suolen seinämien läpi tai lähettänyt syöpäsoluja läheisiin imusolmukkeisiin, leikkauksen jälkeen tarvitaan usein vielä lääkehoitoa. Käytännössä se tarkoittaa solunsalpaajia eli sytostaatteja.

– Peräsuolen alueella sijaitsevaan kasvaimeen saatetaan koosta riippuen kohdistaa sädehoitoa jo ennen leikkausta. Näin pyritään pienentämään kasvainta ja helpottamaan leikkausta. Peräsuolen sijainti lantiossa tekee leikkauksesta teknisesti vaikean, ja suuren kasvaimen pienentämisestä etukäteen on silloin selvää hyötyä.

– Jos kasvain sijaitsee paksusuolessa vapaan vatsaontelon alueella, leikkausta edeltäviä hoitoja ei käytetä. Leikkaus on silloin ensimmäinen hoito, ja vasta sen jälkeen tulee mahdollinen lääkehoito.

Pienehköltä osalta potilaista joudutaan poistamaan peräsuoli kokonaan peräsuolen sulkijalihaksia myöten. Silloin potilas tarvitsee pysyvän avanteen.

– Väliaikainen avanne voi olla tarpeen paranemisen turvaamiseksi muutaman kuukauden tai puolen vuoden ajan tapauksissa, joissa suoli on mahdollisen kasvaimen aiheuttaman tukoksen vuoksi vaurioitunut ja venyttynyt.

Hoitotuloksissa edistystä

Kolmasosa suolistosyövistä diagnosoidaan edelleen vasta, kun ne ovat jo lähettäneet näkyviä etäpesäkkeitä. Muissa tapauksissa syöpä on paikallinen ja useimmiten leikkauksella poistettavissa.

Nykyään noin 60 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

– Leikkaushoidon jälkeinen uusiutumisriski vaihtelee varsin paljon yksilökohtaisesti. Vajaalle kymmenelle prosentille tulee paikallinen uusiutuma leikatun kasvaimen alueelle tai suoleen. Noin neljänneksellä uusiutumista tapahtuu etäpesäkkeiden muodossa muissa elimissä jossakin vaiheessa vuosien kuluessa.

Alanko huomauttaa, että samalla, kun suolistosyöpään sairastuvuus Suomessa on lisääntynyt, siihen kuolleisuus on laskenut.

– Jopa etäpesäkkeiseksi levinneen suolistosyövän hoitotulokset ovat parantuneet niin merkittävästi, että osan kohdalla päästään hyvällä hoidolla jopa parantavaan hoitotulokseen. Tilanne ei siis ole etäpesäkkeisessä sairaudessakaan toivoton. Meillä on olemassa todella hyviä hoitokeinoja, Alanko sanoo.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.