Yleisen kirjallisuustieteen dosentti ja viime vuoden Finlandia-raadin puheenjohtaja Janna Kantola kertoo, mitkä kymmenen teosta kaikkien suomalaisten tulisi lukea – tai edes selailla.
Kalevala. Kansalliseepos, joka tunnetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella ja jonka tuntemista meiltä myös odotetaan.
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Ensimmäinen suomalainen romaani, joka vei suomalaisen kirjallisuuden eurooppalaisen tradition yhteyteen. Se on hyvä lukea myös kielen ja ihmiskuvauksen vuoksi.
J. L. Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat. Runeberg on kansallisrunoilijamme ja Vänrikki Stålin tarinoiden sankariballadeihin sisältyy muiden muassa Maamme-laulu. Teoksen hahmojen kautta piirtyy kuva suomalaisuudesta ja suomalaisista uskollisina ja urheina – tässä kansallisaatteen nostatuksessa teoksella on ollut kirjallisuuden ulkopuolista merkitystä.
Eino Leino: Helkavirsiä. Suomen kielen soinnin ja omintakeisten myyttien luonnin vuoksi.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. Teos on vaikuttanut sisällissodan kuvauksessaan siihen, miten historiamme tuolta ajalta näyttäytyy. Sen lisäksi se on verraton lukuromaani.
Homeros: Odysseia. Länsimaisen kirjallisuuden kivijalka, suomalaisille myös 1900-luvulla tehdyt teoksen suomennokset ovat tärkeitä. Odysseuksen harharetket heijastuvat monine puolineen myöhempään kirjallisuuteen tunnetuimpana esimerkkinään James Joycen Ulysses.
William Shakespeare: Hamlet. Shakespeare toi psykologisen syvyyden näyttämötaiteeseen. Hamlet on tunnetuin Shakespearen hahmoista, ja näytelmä yksi siteeratuimmista: sillä on myös kirjallisuuden ylittävää merkitystä, sillä näytelmää ovat analysoineet psykoanalyytikot Freudista alkaen
Charles Baudelaire: Pahan kukat. Modernin runouden merkkiteos, jossa ruma ja kaunis, hyvä ja paha yhdistyvät ennen näkemättömällä tavalla.
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Tunnetuin Dostojevskin romaani. Moraalia ja rakkautta puiva teos. Nykyaikaisen, psykologisen rikostarinan esi-isä.
Franz Kafka: Muodonmuutos. Kafka on 1900-luvun alkupuolen omintakeisimpia kirjailijoita ja 1900-luvulle leimallisen absurdin maailmankokemuksen ilmaisija, käsitteen ”kafkamainen” lähde. Muodonmuutoskertomukset puolestaan muodostavat oman antiikista alkavan juonteensa kirjallisuudessa, ja Kafka on tunnetuin myöhempi hyödyntäjä.
Jos lukeminen ei nappaa, selailukin riittää
Kantola kertoo, että oman kulttuurin tuntemus on yleissivistyksen ydintä ja siksi on tärkeää tuntea juuri oman kotimaan klassikot, vaikka tunkua listalle olisi ulkomaistenkin teosten kohdalla ollut.
– Etenkin ulkomaisen kirjallisuuden kannalta lista on tietysti toivottoman suppea, kun aikajana on niin pitkä, Kantola huomauttaa listauksesta.
– On helppo nimetä teoksia, jotka olisivat olleet listalla ilman kotimaisuuden painotusta Danten Jumalaisesta näytelmästä Cervantesin Don Quijoteen. Halusin kuitenkin ottaa mukaan myös ”uudempaa" kirjallisuutta. Teoksia, joiden vaikutus näkyy suoremmin tämän hetken kulttuurituotteissa.
Kirjojen lukeminen ei kuitenkaan ole Kantolan mukaan pakollista edes hyvästä yleissivistyksestä haaveilevalle. Tärkeintä on tietää teoksesta se oleellinen.
– Jos miettii vaikka Leinoa, niin on tärkeää, että on käsitys runojen kielestä. Jos kysymys on Odysseiasta, niin on hyvä tietää joitain kirjan tapahtumia.
Samaa mieltä ollaan toissavuotisessa kirjahitissä Miten puhua kirjoista, joita et ole lukenut. Monet lukemansa kirjat unohtaa kuitenkin, joten tärkeää on edes selailla, ja kiinnittää huomiota siihen, mikä teoksessa on oleellista.
Jos kirja on jäänyt lukematta, mutta "moukaksi" leimaaminen pelottaa, kirjasta voi päästä perille myös selvittämällä, mitkä ovat teoksen lähtökohdat ja miten se on vaikuttanut muihin teoksiin.
Siksi voi riittää, että lukee, mitä kirjasta on kirjoitettu ja millaista keskustelua siitä on käyty. Niin teoksesta voi saada yllättävänkin hyvän yleiskuvan.
– Ei tarvitse lannistua jonkun järkäleen edessä, Kantola kiteyttää.