"Täyttää monen ikäkuljettajan tarpeet" – osa iän tuomista autoiluhaasteista on voitettavissa oikealla autovalinnalla

7:34
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo, millaisiin asioihin iäkkään autoilijan olisi hyvä kiinnittää huomiota autovalinnassaan.

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka lauantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.

Kysymys: Millaisiin asioihin ikääntyvän autoilijan tulisi kiinnittää huomiota autovalinnassaan?

Vastaus: Oma kunto, ikä ja elämäntilanne kannattaa huomioida autoa ja sen lisävarusteita valittaessa. Automaattivaihteinen katumaasturi, yksinkertaisin hallintalaittein, täyttää monen ikäkuljettajan tarpeet.

Ikääntyminen tuo mukanaan tiettyjä haasteita autoiluun. Monesti nämä haasteet ovat kuitenkin voitettavissa. Usein ratkaisu löytyy nykyaikaisten autojen monipuolisesta ajoneuvotekniikasta.

Automaattivaihteisto

Automaattivaihteisto vapauttaa kuljettajan huomiota auton hallinnasta liikennetilanteiden seuraamiseen. 

Automaattivaihteinen auto ei sammu liikkeellelähdössä, on helpommin hallittavissa mäkilähdöissä eikä edellytä vaihteen vaihtamista isommalle tai pienemmälle. Kun auton hallinta ei vie kuljettajan huomiokykyä tarpeettoman paljon, on resursseja paremmin käytettävissä liikennetilanteiden seuraamiseen.

Automaattivaihteistoon liittyy paljon perättömiä myyttejä – yksi näistä on vaihteiston kestävyys. Huvittavinta asiassa on, että niiden ihmisten automaattivaihteistot ovat aina rikki, joilla ei ole sellaista koskaan ollutkaan.

Auton korkeus

Jos liikkuminen on hankalaa, kannattaa harkita tavallista korkeamman katumaasturin hankkimista, jotta autoon meneminen ja sieltä ulos tuleminen helpottuisivat. 

Auton korkeuden merkitystä voi testata istumalla ensin pöydän kulmalle ja sen jälkeen lattialle? Kumpi onnistuu helpommin? 

Sen jälkeen kannattaa myös kokeilla, kummasta on helpompi nousta takaisin ylös, seisomaan.

Yksinkertaiset, selkeät ja isokokoiset hallintalaitteet

Ikäautoilijan autossa käyttökytkimien ja nappuloiden tulisi olla isoja, selkeitä ja riittävän etäällä toisistaan. Kosketusnäyttöjen monimutkaiset valikkorakenteet, joihin on piilotettu auton perustoimintoja, ovat monesti melko hankalia käyttää.

Mikäli autolla on tarve kuljettaa pieniä lastenlapsia, tulisi siinä olla turvaistuimen Isofix-kiinnitysjärjestelmä.

Nykyaikainen turvatekniikka ei vaadi ylimääräistä huomiota

Monesti vuosikymmeniä autoillut saattaa pelätä erilaisia turvajärjestelmiä. Harhakuva, johon usein törmää on, että järjestelmien käyttö on monimutkaista ja osalle autoilijoista jopa mahdotonta oppia.

Käytännössä kuitenkin valtaosa näistä turvallisuutta parantavista varusteista on sellaisia, ettei niiden käyttö edellytä kuljettajalta yhtään mitään: Järjestelmä toimii automaattisesti siinä vaiheessa, jos kuljettaja on tehnyt jonkin virheen.

Tekniikan myötä virheitä saa jonkin verran anteeksi – tiettyyn rajaan asti. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että tämän rajan tultua vastaan voittavat fysiikan lait tekniikan ja auto karkaa sekä kuljettajan että turvajärjestelmien hallinnasta.

Turvatekniikasta hankintalistalle kannattaa priorisoida ainakin kaistalla pysymisen tukijärjestelmä, peruutuskamera, ja automaattisen hätäjarrutus. Käytettyä autoa ostettaessa tulee varmistaa, että autosta löytyy – uusissa autoissa jo vakiovarusteena oleva – ESC-ajonvakautus.

Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät

Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät voidaan oikeastaan jakaa kahteen eri tyyppiin: varoittimiin ja avustimiin. Varoitin varoittaa äänimerkillä tai ohjauspyörää tai rattia täristämällä, jos auto on ajautumassa pois kaistalta. Avustinjärjestelmät puolestaan pyrkivät myös pitämään auton kaistalla, viivojen välissä. Tarvittaessa tällainen kaista-avustin pystyy ohjaamaan autoa joko kääntämällä ohjausta tai jarruttamalla vain toisen puolen renkaita. Toteutustavat vaihtelevat eri automerkeillä. 

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että järjestelmien toiminta perustuu kameratekniikkaan. Usein kamera on sijoitettu tuulilasiin ja se lukee sieltä käsin kaistaviivoja. Tyypillistä on, että kaistavahti kytkeytyy toimintaan vasta maantienopeuksissa. 

Kaistavahtiin tai kaista-avustimeen ei ole tarkoitus luottaa. Ne on tarkoitettu hätävaraksi sellaisiin tilanteisiin, joissa kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu esimerkiksi nukahtamisen, sairaskohtauksen tai jonkin muun syyn vuoksi. Missään tapauksessa kaista-avustimeen ei pidä turvautua normaaliajossa. Jos kaista-avustin joutuu puuttumaan auton ohjaamiseen, on joku ratkaiseva virhe (nukahtaminen tms.) jo tapahtunut kuljettajan toimesta aiemmin.

Tärkeää on huomata, että eri automerkkien ja -mallien toteutuksissa on eroja.

Peruutustutkat ja -kamerat

Peruutustutka on nimensä mukaisesti tutka, joka hyödyntää tutkalle tyypillisten radio- ja mikroaaltojen sijaan ultraääntä. Tutkan toiminta on hyvin kaikuluotainmaista eli anturit lähettävät ultraääni-impulsseja, jotka osuessaan esteeseen heijastuvat takaisin ja kertovat näin esteen etäisyyden.

Pääsääntöisesti peruutustutka antaa luotettavaa tietoa. Tiedän toki tapauksia, että betoniporsas tai vastaava este on sattunut juuri sellaiseen katveeseen, ettei tutkan sensori ole sitä havainnut. Siinä mielessä kunnon peruutuskamera on pysäköintitutkaa luotettavampi vaihtoehto, koska siitä kuljettaja pystyy omin silmin toteamaan, onko auton takana ketään tai mitään.

Törmäysvaroitus ja automaattinen hätäjarrutus

Törmäysvaroitus varoittaa noin 2-5 sekuntia ennen mahdollista törmäystä esteestä tai hitaammin liikkuvasta autosta oman auton edessä. 

Mikäli kuljettaja ei reagoi törmäysvaroitukseen, jarruttaa automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä (mikäli autossa sellainen on) viime hetkellä kuljettajan puolesta törmäyksen estämiseksi tai ainakin onnettomuuden seurausten lieventämiseksi. Siinä, aktivoituuko järjestelmä taajama- vai maantienopeuksilla, on merkkikohtaisia eroja. On olemassa myös järjestelmiä, jotka toimivat sekä taajamassa että maatiellä. 

Jos autossa on jalankulkijan tunnistusjärjestelmä, sillä voidaan ohjata automaattista hätäjarrutusta ja estää törmäys jalankulkijan kanssa. 

Valot

Mikäli joutuu ajamaan pimeässä, on tärkeää kiinnittää huomiota auton valoihin. Markkinamiehen ansaan ei pidä sortua, sillä valojärjestelmän monimutkainen ja hienolta kuulostava nimi tai tietty valonlähde ei tee auton valoista automaattisesti hyviä. 

Auto kannattaakin aina pyytää yön yli koeajoon, jotta sen valojen tehokkuuden pääsee itse testaamaan. Pimeällä tieosuudella kannattaa fiilistellä valojen kantamaa erikseen lähi- ja kaukovaloilla. 

Ikäautoilijoiden usein raportoimat valonvaihtoviiksen käsittelyyn liittyvät ongelmat ovat vältettävissä hankkimalla auto, jossa on valonvaihtoavustin. Valonvaihtoavustin vaihtaa lähi- ja kaukovaloja kuljettajan puolesta. Omakohtaisten kokemusten perusteella näiden avustimien toiminnassa on vielä aika paljon toivomisen varaa. Siitä huolimatta, valonvaihtoavustin saattaa olla juuri ikäautoilijalle hyvinkin järkevä valinta. 

Adaptiiviset kaukovalot ovat edellä kerrottua kehittyneempi järjestelmä, joissa valokuviota pystytään säätämään portaattomasti kulloisenkin liikennetilanteen mukaan. Toteutukset vaihtelevat automerkeittäin ja niiden toimivuus on järkevää testata ennen ostopäätöksen tekoa.

Valojen osalta kiinnittäisin huomiota myös siihen, löytyykö autosta ajovalojen pesurit. Tämä ei valitettavasti enää nykyään ole itsestäänselvyys. Henkilökohtaisesti en hankkisi Suomen kuraiseen talveen autoa, jossa valonpesureita ei ole.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja