Kannattaako uuden auton ostajan maksaa lisähintaa hienolta kuulostavista turvatekniikoista ja -varusteista?

Kysymys: Kannattaako autonostajan panostaa lisävarusteena saataviin turvaominaisuuksiin vai onko karvalakkimallissakin yleensä kaikki tarvittava?

Vastaus: Sama automalli on saatavilla useilla eri varustetasoilla, joita voi halutessaan vielä täydentää erilaisilla lisävarusteilla. Autonostaja tasapainoilee valintojen maailmassa yrittäen miettiä, mitä varusteita kannattaa valita juuri omaan autoon.

Katso alla olevalta videolta, miten käy pikkuauton ja keskikokoisen auton nokkakolarissa.

Suosittelen aina hankkimaan mahdollisimman uuden ja vähän ajetun auton, joka omalla budjetilla on saatavissa. Uusi auto on pääsääntöisesti turvallisempi kuin vastaavankokoinen, vanhempi auto. Vähemmän ajetussa on todennäköisemmin vähemmän kuluvien osien vikoja kuin enemmän ajetussa.

Jo uuden auton ”hinnat alkaen” -mallissa on vakiovarusteena paljon erilaista turvatekniikkaa, kuten ohjattavuuden hätäjarrutustilanteessa mahdollistavat lukkiutumattomat jarrut, auton hallinnanmenetyksiä ehkäisevä ajonvakautusjärjestelmä ja lastenistuinten helpomman kiinnittämisen mahdollistavat Isofix-kiinnikkeet. Parempaan varustetasoon hypättäessä tai lisävarustelistalta erikseen noukittaessa tarjolla on sitten jo paljon muutakin.

Nykyaikainen turvatekniikka ei edellytä kuljettajalta ylimääräistä huomiota

Monesti vuosikymmeniä autoillut saattaa pelätä erilaisia turvajärjestelmiä. Harhakuva, johon usein törmää on, että järjestelmien käyttö on monimutkaista ja osalle autoilijoista jopa mahdotonta oppia. Käytännössä kuitenkin valtaosa näistä turvallisuutta parantavista varusteista on sellaisia, ettei niiden käyttö edellytä kuljettajalta yhtään mitään: Järjestelmä toimii automaattisesti siinä vaiheessa, jos kuljettaja on tehnyt jonkin virheen. Tekniikan myötä virheitä saa jonkin verran anteeksi – tiettyyn rajaan asti. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että tämän rajan tultua vastaan voittavat fysiikan lait tekniikan ja auto karkaa sekä kuljettajan että turvajärjestelmien hallinnasta.

Priorisoisin edellä mainitsemieni, uusissa autoissa jo vakiovarusteina olevien varusteiden lisäksi, autooni ainakin kaistalla pysymisen tukijärjestelmän, peruutuskameran, törmäysvaroituksen sekä automaattisen hätäjarrutusjärjestelmän.

Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät

Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät voidaan oikeastaan jakaa kahteen eri tyyppiin: varoittimiin ja avustimiin. Varoitin varoittaa äänimerkillä tai ohjauspyörää tai rattia täristämällä, jos auto on ajautumassa pois kaistalta. Avustinjärjestelmät puolestaan pyrkivät myös pitämään auton kaistalla, viivojen välissä. Tarvittaessa tällainen kaista-avustin pystyy ohjaamaan autoa joko kääntämällä ohjausta tai jarruttamalla vain toisen puolen renkaita. Toteutustavat vaihtelevat eri automerkeillä.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että järjestelmien toiminta perustuu kameratekniikkaan. Usein kamera on sijoitettu tuulilasiin ja se lukee sieltä käsin kaistaviivoja. Usein kaistavahti kytkeytyy toimintaan vasta maantienopeuksissa. Esimerkiksi omassa autossani nopeutta on oltava yli 60 km/h ennen kuin kaista-avustin kytkeytyy toimintaan.

Usein törmää myös väitteisiin näiden järjestelmien luotettavuudesta Suomen talvisissa olosuhteissa:

Jos kamera on lumen peitossa, järjestelmä ei luonnollisesti ole toiminnassa. Tästä kerrotaan kuljettajalle kojelaudan varoitusvalolla sekä usein myös ajotietokoneen antamalla teksti-ilmoituksella. Useammin kameran näköyhteys viivoihin menetetään kuitenkin sen vuoksi, että itse kaistaviivat ovat lumen tai sohjon peitossa tai hyvin kuluneet. Tällaisissa keleissä ajetaan vaan satunnaisesti, joten niiden vuoksi ei kannata jättää turvallisuutta olennaisesti parantavaa varustetta hankkimatta.

On myös tärkeää tarkastella omaa ajattelutapaansa: Kaistavahtiin tai kaista-avustimeen ei ole tarkoitus luottaa. Ne on tarkoitettu hätävaraksi sellaisiin tilanteisiin, joissa kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu esimerkiksi nukahtamisen, sairaskohtauksen tai jonkin muun syyn vuoksi. Missään tapauksessa kaista-avustimeen ei pidä turvautua normaaliajossa. Jos kaista-avustin joutuu puuttumaan auton ohjaamiseen, on joku ratkaiseva virhe (nukahtaminen tms.) jo tapahtunut kuljettajan toimesta aiemmin.

Tärkeää on huomata, että eri automerkkien ja -mallien toteutuksissa on toki jonkin verran eroja.

Peruutustutkat ja -kamerat

Peruutustutka on nimensä mukaisesti tutka, joka hyödyntää tutkalle tyypillisten radio- ja mikroaaltojen sijaan ultraääntä. Tutkan toiminta on hyvin kaikuluotainmaista eli anturit lähettävät ultraääni-impulsseja, jotka osuessaan esteeseen heijastuvat takaisin ja kertovat näin esteen etäisyyden.

Pääsääntöisesti peruutustutka antaa luotettavaa tietoa. Tiedän toki tapauksia, että betoniporsas tai vastaava este on sattunut juuri sellaiseen katveeseen, ettei tutkan sensori ole sitä havainnut. Siinä mielessä kunnon peruutuskamera on pysäköintitutkaa luotettavampi vaihtoehto, koska siitä kuljettaja pystyy omin silmin toteamaan, onko auton takana ketään tai mitään.

Lumisella kelillä peruutustutkan sensorit ja -kameran linssi on puhdistettava säännöllisesti, mikäli järjestelmiä halutaan hyödyntää. Luminen peruutustutkan sensori aiheuttaa jatkuvan hälytysäänen autoon sisälle. Peruutuskameran linssi myös kuraantuu herkästi – onneksi se on kuitenkin suhteellisen helppo puhdistaa.

Törmäysvaroitus ja automaattinen hätäjarrutus

Törmäysvaroitus varoittaa noin 2–5 sekuntia ennen mahdollista törmäystä esteestä tai hitaammin liikkuvasta autosta oman auton edessä.

Mikäli kuljettaja ei reagoi törmäysvaroitukseen, jarruttaa automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä (mikäli autossa sellainen on) viime hetkellä kuljettajan puolesta törmäyksen estämiseksi tai ainakin onnettomuuden seurausten lieventämiseksi. Siinä, aktivoituuko järjestelmä taajama- vai maantienopeuksilla, on merkkikohtaisia eroja. On olemassa myös järjestelmiä, jotka toimivat sekä taajamassa että maantiellä.

Jos autossa on jalankulkijantunnistusjärjestelmä, sillä voidaan ohjata automaattista hätäjarrutusta ja estää törmäys jalankulkijan kanssa.

Nämäkään ominaisuudet eivät edellytä kuljettajalta mitään tavallisuudesta poikkeavaa vaan puuttuvat ajamiseen automaattisesti, kuljettajan tehtyä riittävästi ennakointivirheitä.

Huomioi oma ikä, kunto ja elämäntilanne

Oma kunto ja ikä kannattaa ottaa huomioon autoa ostaessa ja sen lisävarusteita miettiessä. Jos liikkuminen on hankalaa, kannattaa harkita tavallista korkeamman katumaasturin hankkimista, jotta autoon meneminen ja sieltä ulos tuleminen helpottuisivat.

Varsinkin ikäautoilijan kannattaa tarkistaa, että kojelaudan käyttökytkimet ja nappulat ovat isoja, selkeitä ja riittävän etäällä toisistaan. Kosketusnäyttöjen monimutkaiset valikkorakenteet, joihin on piilotettu auton perustoimintoja, ovat monesti melko hankalia käyttää.

Mikäli autolla on tarve kuljettaa lapsia tai lastenlapsia, tulisi siinä olla turvaistuimen Isofix-kiinnitysjärjestelmä.

Katso alla olevalta Autoliiton videolta, mitä asioita ikääntyvän autoilijan kannattaa huomioida autovalinnassaan.

Summa summarum

Uutta ajoneuvotekniikkaa ei pidä vierastaa. Mukana on paljon hyviä juttuja, joilla parannetaan ajamisen turvallisuutta.

Uutta autoa hankittaessa kannattaa pohtia, mikä varustetaso tuo parhaiten olennaista vastinetta rahalle. Itse ainakin priorisoisin tätä turvatekniikkaa esimerkiksi hierovien etuistuinten edelle.

Jos tietyn varusteen saaminen edellyttäisi seuraavalle – muiden varusteiden osalta tarpeettomasti paremmalle – varustetasolle hyppäämistä, kannattaa selvittää, voisiko halutun varusteen hankkia alhaisemmalle varustetasolle huokeammin, lisävarusteena. Joissakin automerkeissä aivan "hinnat alkaen" -malliin saattaa kuitenkin olla mahdotonta saada tiettyjä varusteita, mikä pakottaakin sitten valitsemaan paremman varustetason.

Auton varusteisiin kannattaa kiinnittää huomiota myös käytettyä autoa ostettaessa. Nykyaikaista turvatekniikkaa on varsin hyvin tarjolla myös käytettyjen autojen markkinoilla.