Rahaa, sponsoreita, peruskuntoa ja retkeilytaitoa. Niitä tarvitsee tavis päästäkseen naparetkelle.
– Tavallisella ihmisellä ei ole varaa lähteä naparetkelle ilman sponsoreita. Kaverini kanssa tekemä etelänavan reissu maksoi kahdelta ihmiseltä pitkälti toistasataa tuhatta euroa. Pohjoisnavalle pääsimme 40 000 eurolla per henki, Kari "Poppis" Suomela sanoo.
Fyysisen kunnon tärkeyttä ihmiset sen sijaan Poppiksen mielestä liioittelevat.
– Jokainen, joka tahkoaa päivittäin pururataa sauvakävellen, hiihtäen tai pitkäkestoisesti juosten, pystyy varmasti tekemään myös naparetken asioiden ollessa muuten kohdillaan. Vaikka äärimmäisestä venymistaidosta on hyötyä, naparetkeily ei vaadi huippu-urheilijan kuntoa.
Renkaanvedolla "hullun paperit"
Poppis itse on tosin treenannut äärilleen venymistä muutenkin kuin sauvakävellen.
– Ennen reissuja retkikuntamme jäsenet lisäävät liikuntaa vuoden–kahden kestävällä kunto-ohjelmalla. Joku ui, joku pyöräilee, joku juoksee…
– Renkaanveto on sellainen laji, jota tekemällä niin sanotusti menetin terveen paperit kylillä jo aikoja sitten. Siinä laitetaan autonrenkaan päälle hiekkasäkki ja kiinnitetään rengas köysillä vyötärölle – sitten lähdetään pururadalle tai metsäpolulle kävelemään. Tätä tehdään viisi tuntia viikossa.
Poppis pitää silti henkistä valmistautumista tärkeämpänä.
– Myös perusretkeilytaitojen täytyy tulla selkäytimestä, jotta väsyneimpänäkään hetkenä ei tarvitse miettiä, miten pukemalla pysyy lämpimänä.