Lemmikeistä on ikääntyneille terveyshyötyjä. Esimerkiksi muistisairauteen liittyvää oireilua voidaan vähentää lemmikkien avulla, arvioi THL:n tutkija.
Noin kymmenellä prosentilla yli 65-vuotiaista suomalaisista on lemmikki, yleisimmin koira.
Selvästi pienemmällä osalla on lemmikki enää siinä vaiheessa, kun muutto ympärivuorokautiseen asumispalveluyksikköön tulee ajankohtaiseksi.
Ikääntyneet ovat tässä vaiheessa usein jo melko huonokuntoisia. Lemmikki saattaa silloin olla jo menehtynyt, tai sille on ehditty etsiä uusi koti, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Pirita Forsius.
– Jos ikääntyneellä on lemmikki vielä tässä vaiheessa, tyypillisintä on, että joku ikääntyneen omasta perhe- tai tuttavapiiristä ottaa lemmikin hoitaakseen.
Forsius uskoo, että Suomessa ovat lisääntyneet ja lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään sellaiset ikääntyneiden asumispalveluyksiköt, joihin muuttaessa saa ottaa mukaan myös lemmikin.
Lue myös: Korona-aika pienensi hoivakodin asukkaiden piirejä entisestään: "Vaikeuttanut oikeutta perhe-elämään"
– On alettu miettiä tarkemmin ikääntyneiden elämänlaatua ja yksilöllistä hoitoa sekä tiedostettu samalla myös lemmikkien rooli, Forsius perustelee.
Hän arvioi, että ikääntyneillä on omia lemmikkejä todennäköisesti enimmäkseen vain sellaisissa tuetun asumisen yksiköissä, joissa iäkkäät ovat vielä hyväkuntoisia ja saavat lähinnä kotihoitoa tarpeensa mukaan.
Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavissa kodeissa yleisempiä ovat talon yhteiset lemmikit, jotka ovat henkilökunnan vastuulla, mutta joiden seurasta myös huonokuntoisemmat asukkaat saavat nauttia.
– Ikääntyneen oma lemmikki nostaa esille useita vastuukysymyksiä. Kuka on loppukädessä vastuussa siitä, että lemmikki saa elettyä täysipainoista lemmikin elämää? Ikääntyneen kunto voi muuttua hyvästä huonoksi nopeastikin, jolloin hän ei välttämättä enää saakaan osallistuttua oman lemmikkinsä hoitoon.
