2:48Katso tämäkin: Nämä suloiset kaverit palasivat luontoon! Korkeasaaren Villieläinsairaalassa kuntoutuneet harmaahylkeet pääsivät takaisin mereen vuonna 2020.
Julkaistu 14.04.2021 08:37
Maria Aarnio
maria.aarnio@mtv.fi
Älä auta rusakonpoikasta tai lokkia – vaikka pikkuinen poikanen vaikuttaisi olevan yksin, se luultavasti vain odottaa emoaan, eikä siis kaipaa apuasi! Korkeasaaren villieläinsairaala kertoo, mistä tietää, että eläimen poikanen on hädässä.
Metsäretkellä polulta löytyy pieni, yksinäinen rusakonpoikanen. Parkkipaikalla lokinpoika kiljuu emoaan, ja mökin pihassa kyy makailee kivellä, muttei ole liikkunut pitkään aikaan. Luontoa rakastava kaupunkilainenkin valpastuu – pitääkö tällaisia eläimiä auttaa?
"Rusakkoemo ei tee pesää, vaan hajauttaa poikaset suojaisiin paikkoihin"
Innokkaiden auttajien ensimmäiset poikashuolet alkavat yleensä pääsiäisen aikoihin ja koskevat nimenomaan rusakonpoikasia, paljastaa eläintenhoitaja Laura Pulli Korkeasaaren Villieläinsairaalasta. Villieläinsairaala auttaa avun tarpeessa olevia luonnonvaraisia eläimiä.
– Rusakkoemo ei tee pesää, vaan hajauttaa poikaset suojaisiin paikkoihin ja käy imettämässä niitä kerran tai pari aamuyön tunteina. Siksi yksinäiset poikaset saattavat ihmisen silmään näyttää eksyneiltä, Pulli selittää.
Tarvitseeko rusakonpoikasta "pelastaa"? Auttamishalu voi aiheuttaa ongelmia eläimille: "Yksinäiset poikaset saattavat ihmisen silmään näyttää eksyneiltä"
Laura Villieläinsairaalassa hoidossa olleen kanahaukan kanssa. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari ZooAnnika Sorjonen / Korkeasaari Zoo
Rusakon poikanen voi odottaa emoaan tunteja – sitä ei tarvitse pelastaa
Rusakko voi synnyttää vuodessa neljätkin poikaset: ensimmäiset aikaisin keväällä, kun lumet eivät ole vielä ehtineet sulaa, ja viimeiset myöhään syksyllä.
Poikaset syntyvät karvapeitteisinä ja silmät auki, ja odottavat emoaan sen valitsemassa paikassa hiljaa ja rauhassa – toisinaan jopa tunteja.
– Hyvin harvoin poikasilla kumminkaan on hätää, niiden keino suojautua pedoilta on kyyhöttää hiljaa täysin paikallaan. Jos rusakonpoikasen tapaa avoimelta paikalta, sen voi siirtää muutaman metrin lähimmän pusikon juureen suojaan, Pulli sanoo.
Hanskat eivät ole välttämättömät, mutta kädet on pestävä eläimen käsittelyn jälkeen.
"Hyvin harvoin poikasilla kumminkaan on hätää, niiden keino suojautua pedoilta on kyyhöttää hiljaa täysin paikallaan." Kuvituskuva.Copyright (c) 2018 Ilkka Koivula/Shutterstock. No use without permission.
Pikkulokki ei yleensä ole hädässä – pesästä pudonnut pikkulintu sen sijaan on
Vaikka rusakon tapa hoivata poikuettaan voi tuntua ihmisiltä julmalta, samaa metodia käyttävät myös muut eläimet.
– Oravaemokin vieroittaa poikasensa melko keskenkasvuisina, ja ne saattavat uteliaana kiivetä ihmisen lahjetta pitkin, Pulli sanoo.
Myös pikkuiset lokit lähtevät pesästä jo parin päivän ikäisinä untuvikkoina. Pihassa tai parkkipaikalla emon perään kimakalla äänellä huuteleva lokinpoikanen onkin monille tuttu näky. Tilanteessa ei varsinaisesti ole mitään huolestuttavaa, sillä emon ei kuulukaan olla koko aikaa paikalla vahtimassa.
Toinen asia ovat muut linnunpoikaset, joiden kenties kuuluisi olla edelleen emon hoivissa. Esimerkiksi sorsan ja joutsenen poikaset eivät untuvikkoina vietä aikaa yksin, ilman emoaan. Myös pesästä maahan pudonneet, vielä osittain kaljut pikkulinnunpoikaset kaipaavat apua.
Pienet siilinpoikaset eivät vietä aikaa yksin. Kuvituskuva.Copyright (c) 2020 slowmotiongli/Shutterstock. No use without permission.
– Pienten linnunpoikasten kanssa pesään palauttaminen on aina paras vaihtoehto, ja yleensä se onnistuu hyvin. Jos koko pesä on hajonnut, saattaa myös varapesän tarjoaminen samaan kohtaan onnistua, sen voi askarrella sopivankokoisesta rasiasta ja kiinnittää narulla, Pulli sanoo.
– Jos pesää ei löydy, tai on epäselvyyttä linnun lajista, loukkaantumisesta tai kehitysvaiheesta, kannattaa soittaa ja kysyä lisäneuvoja.
Se, kaipaako pikkueläin apua, riippuu siis eläimestä. Siili osaa hankkia oman ruokansa, mutta se myös saattaa heräillä uuteen kevääseen liian aikaisin – siis ennen niitä hyönteisiä, joita käyttää ravintonaan. Jos siiliin törmää hyvin aikaisin keväällä, se saattaa kaivata pientä jeesiä.
Oravaemo poikasensa kanssa. Kuvituskuva.Copyright (c) 2016 Jarkko Jokelainen/Shutterstock. No use without permission.
– Pihan siilejä voi auttaa tarjoamalla niille viljatonta kissan märkäruokaa ja puhdasta vettä. Jos siili näyttää kovin laihalta, sillä on vammoja tai muuta ongelmaa, se kannattaa toimittaa hoitoon, Pulli sanoo.
Siilinpoikaset sen sijaan ovat oikeita "mammanpoikasia", sillä ne seuraavat emoa pitkälle loppukesään. Yksinäinen, pesueesta eksynyt siilinpoikanen onkin pääsääntöisesti aina avun tarpeessa.
Keväällä moni luonnon luoma herää talvihorroksestaan, mutta vain yksi aiheuttaa monissa kansalaisissa erityisiä pelonväristyksiä. Kyykäärmeet heräävät keväällä ja paistattelevat päivää kevätauringossa hitaina ja kohmeloisina. Kyy aiheuttaa suotta pelkoa: se ei kaipaa ihmisen seuraa, eikä keväisen kankeasta liikahtelustaan huolimatta yleensä apuakaan.
– Toisinaan meille tulee potilaaksi myös käärmeitä – yleensä ne ovat jostain syystä heränneet kesken talvihorroksen tai löytyneet huonosta paikasta, esimerkiksi kellarista, Pulli sanoo.
– Keväisin kyyt ovat yleensä vain ohikulkumatkalla, eli kyy ei jää pihalle, vaan jatkaa matkaa kesäpaikalleen. Piha kannattaa pitää avoimena ja huolehtia hyvästä jyrsijätorjunnasta, niin kyylle ei jää piilopaikkoja eikä ravintoa.
Kyy ei viihdy pitkään avoimella pihamaalla, mutta sen voi myös tarvittaessa siirtää esimerkiksi haravalla ämpäriin ja kantaa lyhyen matkaa sivummalle.
Kyy ei kaipaa ihmisseuraa. Kuvituskuva.Copyright (c) 2018 Marian Cazacu/Shutterstock. No use without permission.
Voit myös yrittää häiritä pihassa lepäilevää kyytä esimerkiksi tömistelemällä – häiritty kyy luultavasti luikertelee pakosalle, eikä se välttämättä enää palaa samaan paikkaan.
Vaikka huoli luontokappaleista olisi suuri, aina apua ei kannata antaa. Toisinaan myös hyväntahtoinen auttamishalu voi aiheuttaa vakavia ongelmia.
– Välillä ihmiset ottavat liian innokkaasti hoteisiinsa esimerkiksi juuri rusakonpoikasia, joilla ei välttämättä ole mitään hätää, Pulli sanoo.
Kesäisin luonnoneläimiä ei myöskään tarvitse ruokkia – luonto kun on muutenkin herkkuja pullollaan.
– Kesäaikaan vesilintujen ruokinta leivällä ja pullalla on turhaa, ja saattaa aiheuttaa poikasille kasvuhäiriöitä. Kesällä ravintoa on saatavilla luonnosta aivan riittävästi, ja poikasten on opittava itse löytämään niille sopivaa ravintoa, Pulli muistuttaa.
Mahdolliset lintulaudat sekä siilien kipot ja kupit täytyy myös muistaa pitää siisteinä, sillä ne saattavat huonosti hoidettuina aiheuttaa jopa tautien leviämistä.
Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella, puh. 09 310 30151.
Korkeasaaren Villieläinsairaalan eläintenhoitajat tavoitat kiireellisissä tapauksissa numerosta 040 334 2954. Puhelinlinja on varattu eläinpotilaiden avuntarpeen arviointiin ja niiden lajintunnistukseen. Jos asia ei ole kiireellinen, ota yhteyttä sähköpostitse: villielainsairaala (a) korkeasaari.fi
Ranuan eläinpuisto toimii myös vahingoittuneiden luonnoneläinten hoitolana, p. 040 644 9242
Selvästi loukkaantunut tai esimerkiksi roskiin tai siimaan takertunut eläin toki tarvitsee ihmisen apua. Koskaan ei myöskään ole tyhmää soittaa asiantuntijalle.
– Jos tilanne on epäselvä, tai ei ole varma lajityypillisestä käytöksestä, kannattaa aina soittaa ja kysyä. Soittaa voi joko meille Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tai SEY:n eläinsuojeluneuvojille. Helsingissä toimii Pelastuslaitoksen oma eläinpelastusyksikkö, Pulli vinkkaa.
Jos eläimen poikasen tilanne epäilyttää, Pullin neuvo olisi seuraava: seisahdu hetkeksi. Älä ryntää toimimaan, vaan tarkkaile tilannetta.
– Esimerkiksi oravaemo kantaa maahan pudonneen poikasensa takaisin pesään, kun se uskaltaa tulla sen hakemaan. Monet lintulajit lähtevät pesästä jo ennen kuin osaavat lentää, ja emot ruokkivat niitä maahan, hän kuvailee.
Eläimen toimia tarkkaillessaan saa samalla nauttia hetken luonnon rauhasta. Mikäpä olisi keväällä sen rentouttavampaa.
Katso myös: Vierailimme vuonna 2020 villieläinhoitolassa, jossa hoivataan vuosittain satoja villieläimiä – suurin osa palaa luontoon:
