Turkulainen Eläinten Hyvinvointiyhdistys Lemmikki Ry antaa Facebook-sivuillaan vinkin ihmisille, jotka haluavat ilmoittaa löytämästään vammautuneesta eläimestä eläinsuojeluyhdistykselle tai muille auttajille.
Yhdistys muistuttaa, että ilmoittamisen lisäksi on tärkeää merkata löytökohta hyvin, jos ei voi itse jäädä paikalle odottamaan apua.
– Ohi ajavasta autosta tehty ilmoitus voi ohjata auttajan kilometrejä hukkaan, jos arviointi meneekin pieleen. Moni eläin myös piiloutuu niin, ettei sitä löydä tarkinkaan auttaja, päivityksessä muistutetaan.
Merkitsemiseen ei tarvita ihmeitä. Merkkinä voi toimia kirkkaanvärinen nauha, muovipussi, heijastinliivi tai kaulaliina joko oksalla tai aurauskepin nokassa.
– Se auttaa löytämään avuntarvitsijan helposti ja ilman turhaa viivytystä. Siksi tuollainen vaatimaton muovinauha voi toimia aidosti hengenpelastajana.
Paikalle mennyt pelastaja poistaa merkin lähtiessään, eli luontoon ei jää turhaa muovia tai muuta roskaa.
Luonnonvaraiset eläimet ovat yksi Lemmikki Ry:n osaamisalueista, yhdistyksen puheenjohtaja Heidi Leyser‑Kopra kertoo MTV Uutisille.
Yhdistyksessä toimii Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistys Resyn ja Lemmikin yhteistyönä kehittämä "Tirppataksi", jonka vapaaehtoiset kuljettavat apua tarvitsevia pieniä eläimiä hoitopaikkoihin. Tirppataksi toimii Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella.
Merkit ovat muun muassa heitä varten.
– Että ei kävisi niin, että meidän vapaaehtoisemme ajavat kilometritolkulla hukkaan etsiessään jotain eläintä, jonka on saatettu kertoa olevan jossain Rauman ja Porin puolessa välissä. Merkki sekä nopeuttaa eläimen hoitoon pääsyä että säästää aikaa ja vaivaa auttajalta, Leyser‑Kopra sanoo.
Merkkinauhoja käyttää Leyser‑Kopran mukaan myös esimerkiksi Suomen riistakeskuksen suurriistavirka‑apu SRVA.
Heille jätetty merkki saattaa olla esimerkiksi siinä kohdassa, josta kolarissa loukkaantunut hirvi, karhu tai muu villieläin on lähtenyt metsään.
– Loukkaantunut eläin ei välttämättä pysähdy onnettomuuspaikalle, vaan saattaa juosta vielä pitkänkin matkan. Jos eläintä lähdetään etsimään jälkikoiran kanssa, on äärimmäisen tärkeää, että koira saa vainun juuri oikeasta kohdasta.
Tirppataksin asiakkaaksi päätyvät lähinnä kaurista pienemmät otukset. Leyser‑Kopran mukaan juuri nyt tulee ilmoituksia kauriinvasoista.
– Vastasyntynyt kauriinvasa ei vielä jaksa emoaan seurata, vaan emo jättää sen sopivaksi katsomaansa paikkaan odottamaan, kun se itse lähtee syömään tai juomaan välillä, Leyser‑Kopra selvittää.
– Vasan on tarkoitus olla ihan tasan paikallaan ja liikkumatta ja odottaa, että mamma tulee takaisin. Ja näistä tulee tosi paljon ilmoituksia, Leyser‑Kopra kertoo.
Usein vasalla ei siis ole mitään hätää, mutta välillä auttajat käyvät varmuuden vuoksi tarkastamassa, että kaikki on kunnossa.
– Koska vasa on jo vähintäänkin kissan kokoinen ja kun se vielä piiloutuu heinikkoon eikä liikahdakaan, sen havaitseminen on tosi hankalaa. Sen ohi voi kävellä metrin päästä täysin sitä huomaamatta, jos paikkaa ei ole mitenkään merkattu.
Tirppataksilaisille merkkinauha tai muu merkkausväline saattaa kertoa myös kolarissa kuolleen lemmikin sijainnin.
– Jos vaikkapa auton alle jäänyt kissa on kuollut, se ei ole tietenkään enää kiireisen avun tarpeessa, mutta se on kuitenkin mitä ilmeisimmin ollut jonkun rakas lemmikki. Sekin on siis hyvä löytää ja päästä tarkastamaan, löytyykö siltä mikrosirua tai muuta tunnistetta, että saadaan omistajalle ilmoitettua.
– Mutta varsinkin kurjemman kelin, lumen ja loskan aikana, on tosi hankala löytää oikeaa paikkaa tien varreltakaan, jos ei paikalla ole mitään merkintää.
Leyser-Kopra tähdentää, että merkkiväline kannattaa valita niin, että se erottuu ympäristöstään mahdollisimman hyvin.
– Sekään ei paljon auta, että laittaa puunoksan tien sivuun, koska se ei erotu siitä, Leyser-Kopra toteaa.
– Kyllä yleensä ihmisillä sen verran on jotakin auton lattialla pyörimässä, kuten tyhjiä pillimehupurkkeja, jotka voi sitten pistää aurauskepin päähän.
Leyser-Kopra muistuttaa vielä, että jos törmää luonnossa liikkuessaan eläinten poikasiin, on aina hyvä soittaa asiantuntijalle ennen kuin lähtee viemään niitä kotiin turvaan tai hoitopaikkaan hoitoon.
Aina auttaminen ei myöskään ole enää inhimillisesti järkevää vaan joskus eläin on niin huonossa kunnossa, että se on parasta lopettaa.
– Esimerkiksi jonkin siipeensä murtaneen linnun kuljettaminen hoitopaikkoihin voi vain pitkittää kärsimystä.
