SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan lähes liikuntakyvyttömien muistisairaiden hoitaminen kotona ei ole laadukasta kotihoitoa vaan se on vankila.
Paavolan mukaan yksityisten hoivakotiyrittäjien esille nostama huoli vanhusten huonokuntoisuuden lisääntymisestä on yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä.
– Ajatus siitä, että kunnat pyrkivät säästämään kustannuksissa hoitamalla vanhuksia liian pitkään kotona ja yrittävät näin lyhentää hoitoaikaa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on teknokraattinen. Ihmisellä ei ole parasta ennen päivämäärää, jyrähtää Paavola.
Paavolan mielestä tämä on nyt tätä Sotea, kun vanhukset eivät pääse hoitoon ajoissa.
– Meille tuli viime talvena iso rypäs soittoja, jossa kotihoidossa ja hoivakodeissa työskentelevät hoitajat kysyivät neuvoa, kuinka voivat irtisanoutua nopeasti. He eivät enää eettisesti jaksaneet työtä, kun vanhukset eivät saa kotona eivätkä hoivakodeissa riittävän laadukasta hoitoa. Hoitajat suojelevat näin itseään, toteaa Paavola.
Paavolan mukaan vanhukset ovat kotona usein niin huonokuntoisina, että jos halutaan pitää siellä hyvää elämän laatua yllä, niin sinne tarvitaan, niin paljon henkilökuntaa ettei siihen ole enää varaa.
– Mielestäni vanhusta ei voi itseään laittaa arvioimaan sitä, mikä hänelle on parasta hoitoa vaan häntä pitää ohjata. Muistisairaan mielestä koti voi olla hänelle paras paikka, vaikka näin ei tosiasiassa ole, sanoo Paavola.