Ranskassa pari vuosikymmentä asunut taiteilija Hannu Väisänen kertoo, että Suomi-brändi kiiltää maailmalla liiankin siloisena.
Hannu Väisäsen kirja Apupata (Otava, 2011) on kokoelma hänen lehtikolumnejaan, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa ja Kalevassa. Siinä tarkastellaan ranskalaista elämänmenoa, jota Väisänen on todentanut 21 vuotta maaseudulla Dordognessa sekä Pariisissa.
Ranskassakin maaseudulla elämä on erilaista kuin suurkaupungissa, kertoo Väisänen, joka vastaa puheluun pariisilaisasuntonsa ala-aulassa, koska kännykän signaali ei kanna 40-kerroksisen tornitalon yläkerroksiin, missä hänen kaupunkikotinsa sijaitsee.
– Pariisilaiset ovat marisijoita. He jaksavat valittaa aina kaikesta. Maaseudulla taas teititellään kaikkia, jotka tulevat Pariisista. Minuakin, vaikka olen suomalainen. Naapurissa asuvalla nuoremmalla pariskunnalla meni todella kauan tottua sinunkauppoihin, Väisänen kertoo.
Väisäsen kolumneissa tiivistyy pienten tapahtumien kautta suuria kulttuurisia eroja. Hyvä esimerkkitapaus on kadonnut korkkiruuvi. Kerrostalon hissin oveen tuskin kukaan suomalainen kirjoittaisi vihaista viestiä, jossa peräänkuulutetaan korkkiruuvivarasta, kuten teki taannoin Väisäsen pariisilaisnaapuri.
Viini pysyy edelleen ruokajuomana
Hedonismi on sana, jonka moni liittää ranskalaisiin. Muun muassa elokuvissa ja romaanikirjallisuudessa ranskalaiset ovat kovia viininlipittelijöitä ja patonginpurijoita, joilla on liuta rakastajia.
